sunnuntai 18. syyskuuta 2016

Vuojoki jatkuu


Kärsimättömän koristeveistäjän luonnoksia

Lähestyin tulevan näyttelyn aihepiiriä monelta taholta. Tutustui Engelin arkkitehtuuriin Helsingissä, perehdyin empire-tyylisuuntaan, tulin tutuksi Vuojoen puiston ja erityisesti Kunnalliskodin vanhan omenapuun kanssa, pidättelin sadetta ullakolla, kuljin kameran kanssa ja ikuistin yleisnäkymiä ja yksityiskohtia, luin Vuojoen historiaa ja lastenkirjoja ja tutkin kuvateoksia.
Lopulta minua innostivat kaikkein eniten kattojen, seinien, porraskaiteiden, huonekalujen, ovien, peilien, kaakeliuunien ja astioiden kukka- ja köynnösaiheiset ornamentit. Minua innosti myös orangeria ja siellä kasvaneet eksoottiset kasvit. Ja erityisesti minua innosti itselleni edellisestä näyttelystä rakkaaksi tullut vanha omenapuu orangerian vieressä.

Tein aikamatkan ja päätin olla kartanon koristeveistäjä, jonka tehtävänä oli tehdä kauniin symmetrisiä koristereliefejä kartanon hienoihin kaakeliuuneihin. Innoituksen lähteistä ei ollut pulaa. Koko kasvimaailma aukeni eteeni. Laskin kukkien terälehtiä ja tutkin lehtimuotoja ja hedelmien siemenkotia. Noteerasin jokaisen kukka-aiheisen kankaan, tapetin, lautasliinan, minkätahansa ja tutkin kuinka tarkasti tai kuinka oivaltaen on keskusornamentiikkaa sovellettu.

Aikamatkan jälkeen palasin nykyhetkeen ja huomasin, että en ollut kummoinen, joskin innokas ja nopea koristeveistäjä. Keskusornamenttikuvioiden täsmälliseen  toteuttamiseen olisi tarvittu harpin ja viivaimen käyttöön paremmin tottunut työntekijä.  Ollakseen minun töitäni, oli niihin lisättävä kasvot ja sen jälkeen vasta epätarkkuuden symmetriassa ja muodoissa pystyi hyväksymään.

Näin syntyivät Puutarhurin unelmat:

-       Kunnalliskodin suloiset omenat
-       Fiinit viinit ja ananakset
-       Kauniisti kukkivat päärynäpuut
-       Karviaiset koreat



Satakunnan Kansa 20.9.2016