Heli ja Taru

Heli Väisäsen ja Taru-Taina Noran yhteiset näyttelyt 

  

Rauman Sepän talolla lokakuussa 2020

Olemme järjestäneet yhdessä jo 16 näyttelyä sekä osallistuneet yhteisillä teoksillamme yhteisnäyttelyihin, osallistuneet yhdessä kursseille ja matkoille sekä  tehneet paljon muuta kivaa. Ensimmäinen yhteinen näyttely oli vuonna 2014 Keramos-ryhmämme omissa tiloissa Vanhassa Raumassa. Sen jälkeen näyttelyitä on ollut joka vuosi, isompia ja pienempiä, joinain vuosina useampiakin.

2024              Ommm... Kauppahuone Riverin ikkuna, Rauma 

2024              Ommm... Rauman kirjaston vitriini

2023              Tuntumia, Runonkulman galleria, Uusikaupunki

2023              Ommm... Rauman Taiteilijaseuran näyttely Pyhärannan Muijalassa 

2023              Ommm...Luvia Inside Outside Luvian Krikutillissä

2022              Venyilyä, Kuuskajaskarin linnakesaari, Fagerströmin tupa, Rauma

2021              KesäHilmoja, Galleria 2, Pirkkala

2020              Polku, Sepän talo, Rauma
2019              Henkäyksiä, Galleria Vanha Savu, Merikarvia

2018              Seitsemän sisarta, yhteisteos RRTS:n kesänäyttelyssä           
2018              Tuulen laulu Katanpään saaressa
2018              Lupaus kesästä, Vuojoen Gylich-galleriassa
2017              Pääskysten aikaan, Laitilan Kulttuurikeskus Untamala
2017              Kuu kiurusta kesään, Huittisten kirjasto
2017              Salaisuus, osana Ylläty ympäristöstä - näyttelyä, Eura, Kauttua
2016              Elon hellimiä,  Rauman taidemuseon talli
2015              Syysreissu, Forssan museossa
2015-16         Hylätyt, Luotaamaton alue-projekti, Rauma
2015              Matkantekoa, Laitila
2014              Kesäpesä, Keramos, Rauma

Koosteessa on näyttelyiden julisteita, lehtijuttuja ja yleiskuvia. Täydennystä tulee sitä mukaa kun kuvia löytyy molempien kätköistä.

2024 Ommm... Rauman kaupunginkirjaston vitriini ja Kauppahuone Riverin ikkuna

Rauman kaupunginkirjaston vitriini

Kirjaston  näyttely olisi voinut saada myös nimen "Yleisön pyynnöstä" , sillä joogaryhmämme oli ihastuttanut ja kaikki eivät olleet ehtineet sitä nähdä edellisissä paikoissa. Saimme kirjaston näyttelystäkin niin hyvää palautetta, että päätimme kysyä pidempiaikaista näyttelypaikkaa Kauppahuone Riverin ikkunasta. 

Joogaryhmä "Ommm...." valmistui alunperin Pirkkalan näyttelyyn vuonna 2021 ja on sen jälkeen ollut esillä Kuuskajaskarin näyttelyssä vuonna 2022, Rauman Taiteilijaseuran kesänäyttelyssä Pyhärannan Muijalassa vuonna 2023 ja samana kesänä vielä Luvian Krikutillin Omaisuus-näyttelyssä. 

Lisää joogeja on tulossa.

2023 Tuntumia Runonkulman galleriassa Uudessakaupungissa

Runonkulman galleria on kaunis galleria ja galleristina toimii ihana ja hyvin ammattitaitoinen Mervi Levanen. Heinäkuun näyttelystämme tuli tyylikäs ja se huomioitiin paikallisessa lehdistössä.

2023 Pyhärannan Muijalassa ja Luvian Krikutillissä

Kesällä 2023 joojaryhmällä oli kiire. Alkukesän se vietti Rauman Taiteilijaseuran näyttelyssä Pyhärannan Muijalassa ja loppukesän Luvian Krikutillin Omaisuus-näyttelyssä. Kuva on Krikutillistä.

Luvian Krikutillin yläkerrassa

2022 Venyilyä Rauman Kuuskajaskarin linnakesaaren Fagerströmin tuvassa

Venyilyä oli koko kesän pituinen näyttely Kuuskajaskarin linnakesaaren näyttelytilassa. Venyilevät joogit täyttivät lattiapintaa näyttelytilan takaosassa ja kevyet keraamiset höyhenet heiluivat etuosassa. Loput tilasta varattiin molempien meri- ja saaristoaiheisille reliefeille. 

2021 KesäHilmoja Pirkkalan Galleria 2:ssa

Onnistuimme saamaan näyttelyajan hienoon ja melko suureen Pirkkalan kirjaston yhteydessä olevaan galleriaan. Suunnittelimme ja toteutimme joogaryhmän, joka sai hyvän tilan gallerian takaosan lattialta. Höyheninstallaatio heilui toisessa reunassa ja molempien veistoksille riitti paljon tilaa.

2020 Polku Sepän talossa Raumalla

Julistekuvassa olemme Helsingin taiteilijaseuran maalauskurssilla Suomenlinnassa

Sepän talon näyttelyn ideana oli runsaus. Täytimme talon kuusi huonetta sadoilla eri kokoisilla veistoksilla, joista vanhimmat olivat niiltä ajoilta, jolloin tutustuimme. Onnistuimme rakentamaan  mielestämme hienoja kokonaisuuksia ja näyttely onnistui kaikin puolin muutenkin. Yleisö piti ja saimme myös palstatilaa paikallisissa lehdissä. 

Rakentaminen oli hyvin suuritöinen varsinkin siihen nähden, että näyttely ei ollut auki viikkoakaan. Oli jo lokakuu ja melko kylmää ja pimeää, myös sisällä, sillä Sepän talo oli tuolloin vielä sähkötön, vedetön, vessaton ja valoton. 

2019 Galleria Savu, Merikarvia

Olimme varanneet kaksi päivää Merikarvialle. Saimme rauhassa rakentaa näyttelyä ja saimme myös kaiken tarvittavan avun. 

Molemmat toivat näyttelyyn uusia ja melko uusia veistoksia ja myös yhteiselle höyhenteokselle löytyi paikka, tosin ei tällä kertaa paras mahdollinen.

Ehdimme vähän tutustua ympäristöönkin. Yövyimme kunnan tarjoamassa huoneistossa ja kunta järjesti myös hienot avajaiset. Näyttelyn päätyttyä saimme kuulla, että vierailijoita oli ollut paljon ja vieraskirjasta löysimme paljon kehuja.

2018 Tuulen laulu, Katanpään saari

Näyttelytila oli suuri, joten lastasimme auton tupaten täyteen. Saimme keikkuvan kyydin saarelle ja aloitimme pystytyksen. Suuri tila vaati paljon työtä, joten ensimmäisen päivän jälkeen oli todettava, että paljon jäi vielä avajaispäivään. 

Suuri helpotus ja ilonaihe oli, että tuuli oli yltynyt sellaisiin lukemiin, että meitä ei voitu kuljettaa maihin vielä aiottuna päivänä. Saimme lisää pystytysaikaa ja oleskeluaikaa ihanalla saarella. Avajaiset siirtyivät vuorokaudella. 

Kokonaisuudesta tuli komea. Yhteinen höyhenteos sijoitettiin tilan alkuosaan ja osa teoksista ulkotilaan. Näyttelyn nimen mukaisesti esillä oli teemaan sopivia teoksia, mutta myös tuuliset päivät osuivat sopivasti. 

Avajaisissa oli meidän lisäksi yrittäjäpariskunta yksi tilaisuuteen pakotettu työntekijä. 

2018 Lupaus kesästä, Galleria Gylich

Lupaus kesästä järjestettiin keväällä. Onnistuimme täyttämään tilan erilaisilla kokonaisuuksilla. Käytössä olivat seinät, pylväät, lattia, katto ja ikkunalaudat. Yhteinen höyhen-installaatio löysi paikkansa ikkunan edestä, paikasta, johon lankeaa kaunis iltapäivän ja illan valo.

Esillä oli keramiikkaa molemmilta ja grafiikkaa Heliltä. Mnä olin tehnyt myös suuria ruukkuja ja istuttanut niihin viherkasveja. Pikkuiset figuurini kuuluivat tähän kokonaisuuteen. 

2017 Pääskysten aikaan, Laitilan Kulttuurikeskus Untamala

Saimme Untamalan kesänäyttelyyn ikioman tilan, upean lasiseinäisen "kappelin". Yhtäaikaa meidän näyttelymme kanssa avattiin isoon vanhaan kivinavettaan useiden muiden taiteilijoiden yhteisnäyttely.

Näytteltila oli inspiroiva ja kaunis, mutta ei kovin helppo. Päätimme jo hyvissä ajoin rakentaa jotain yhteistä tilan alttarimaiseen etuosaan. Teimme valkoisesta savesta satoja pieniä höyheniä, joista rakensimme ketjuja. Ketjut kiinnitettiin korkealle kattoon. Olimme tyytyväisiä siihen, miten ne heiluivat ja miten eri vuorokauden aikojen valo muutti teosta.

2017 Kuu kiurusta kesään, Huittisten kirjasto

Huittisten kirjastossa meillä oli käytettävissä tila, jossa järjestettiin myös kokouksia. Se oli otettava huomioon. Vitriinejä ja sopivia seiniä oli kuitenkin niin paljon, että saimme mielestämme aikaan mukavan kokonaisuuden. Myös paikallislehti huomioi näyttelymme. 

2017 Salaisuus, Ylläty ympäristössä-näyttely, Euran Ruukinpuisto

Heli kosken partaalla kuvaamassa veistostaan

Kävimme viemässä työmme Ruukinpuiston kuohuvan kosken partaalle toukokuisena päivänä, jolloin satoi lunta vasta kukkaan puhjenneiden valkovuokkojen päälle. Teoksemme olivat hieman piilossa, mutta salaisuus-kyltti palasta, että jotain on lähistöltä löydettävissä. 

2016 Elon hellimiä, Rauman taidemuseon talli

Tämä näyttely rakennettiin todella nopeasti, sillä molemmilla oli kovasti kiireitä omassa elämässään. Kivan näyttelyn saimme aikaan tummaan tilaan, mutta veistosjalustana jouduimme käyttämään vanhoja pöytiä, jotka eivät ehkä olleet ihan parhaita mahdollisia. 

Esillä oli kesäiseen teemaan sopivia keramiikkatöitä. 

Näyttely oli auki taidemuseon aukioloaikoina. Muulloin sitä sai ihailla pleksiseinän läpi. Ihan kiva idea. 

2015 Syysreissu

Saimme näyttelyajan hienosta Forssan museon galleriasta. Valitettavasti vaan sairastuin keuhkokuumeeseen enkä päässyt pystyttämään näyttelyä vaan palkkasin Helin pojan tekemään työn puolestani. Näinkin voi käydä!

2015-2016 Hylätyt, Luotaamaton alue-näyttely, Rauman saaristo

Päätimme täyttää vanhan hylätyn navetan hylätyillä keramiikkateoksillamme. Näyttelyn pystytys oli hauskaa ja avajaisiin osallistuivat meidän lisäksemme puolisot ja kolme lasta. Jätimme paikalle vieraskirjan ja huomasimme, että useat saaressa vierailleet olivat tutustuneet näyttelyyn ja laskeneet pyynnöstämme teosten määrän.

 

Myöhemmin keksimme, että teoksia saa ottaa omakseen. Purkuvaiheessa toisenkin näyttelykesän jälkeen meillä ei ollukaan kovin montaa teosta kotiinkuljetettavaksi. 

2015 Matkantekoa, Laitilan Kustaa Hiekan tupa

Pääsimme Laitilan Hiekan tuvan kesätaiteilijoiksi. Rakensimme kahteen huoneeseen hienot kokonaisuudet. Avajaisissa oli sekä puheita että pianomusiikkia. 

2014  Kesäpesä, Keramos, Vanha Rauma

Ensimmäisen yhteisen näyttelymme järjestimme Keramos ry:n omaan toimitilaan. Ensin piti järjestää ryhmän muiden jäsenten työt kauniisti galleriamme toiseen huoneeseen, jotta tila vapautui yhteisnäyttelyämme varten. 

Pidimme pienet avajaiset ja lehdistökin vieraili. 

Opiskelua ja onnistunut klikkaus

 

Vuosi 2024 on kulunut aikalailla uusien asioiden harjoittelussa. Tai pikemminkin olen halunnut paikata tietämystäni keramiikasta, savista, lasitteista sekä harjoitella perustaitoja, mm. dreijaamista. 

Innostuin alkuvuodesta selailemaan Aallon Avoimen yliopiston kursseja. Siellä oli tarjolla ihanan houkutteleva Keramiikan työpaja. Kurssi oli tietenkin täyttynyt heti kun ilmoittatumisaika alkoi. 

Keramiikka on aina vaan suositumpaa ja kaikki halukkaat eivät mahdu kursseille. Onneksi meillä Keramoksessa on mahdollisuus järjestää omia kursseja. Kurssit räätälöidään meille meidän toiveidemme mukaisesti ja hinta sovitaan kohtuulliseksi. Keramiikkaopettajat ovat tosi työllistettyjä ja siksi sopivan ajan löytäminen ei ole ihan helppoa. Mutta olemme onnistuneet. Tänä vuonna Keramoksen veistoskurssi järjestettiin helmikuussa ja opettajana oli meille jo aiemmilta kursseilta tuttu taitava opettaja, kuvanveistäjä Pasi Vainionpää. 

Kevään muihin harjoituksiin kuuluivat omatoiminen dreijaus, lasitteiden valmistus, käyttöastioiden lasittaminen ja myös Heikki Jylhä-Vuorion avoin luento Aalto yliopiston tiloissa. Aiheena oli Keramiikan kestävyys ja turvallisuus. 

Syksyllä onnistuin klikkaamaan itseni Aallon Avoimen Keramiikan työpajaan! Tämäkin kurssi keskittyi astioihin. Tehtävänä oli suunnitella ja toteuttaa kahdeksanosainen juoma-astiasto käyttäen käsinrakennustekniikoita: nipistely-, makkara- ja levytekniikka. Lisäksi koristelussa piti käyttää enkobeja.

Toki veistoksiakin valmistui ja niihin haluan jatkossakin pääasiassa keskittyä. Veistoksiin liittyy myös keramiikkavuoteni kohokohta: Valpuri

Uutta oppimassa

Näyttelyitä

Keramiikkaharrastukseni on mennyt ihan sekavaksi. Näyttelyitä on ollut niin paljon, että en oikein enään pysy kärryillä. On ollut monenlaisia ryhmänäyttelyitä ja joitain jopa yksikseen. Heli Väisäsen kanssa meillä oli jo 15. yhteinen näyttely, tällä kertaa ihanassa Runonkulman galleriassa Uudessakaupungissa. Meidän paljon ihastusta osakseen saanut joogaryhmämme "Ommmm..." joogasi tänä kesänä ensin Pyhärannan Muijalassa ja sitten Luvian Krikutillissä. Keramoksen kanssa vierailimme Kuuskajaskarin saarella. Aika merellisiä paikkoja tänä vuonna. 

Heli Väisäsen ja minun yhteisteos "Ommmm" Luvian Krikutillin Omaisuus-näyttelyssä

Olen myös kokeillut muutakin kuin keramiikkaa, mm. syväpainografiikkaa ja maaväreillä maalaamista ja niistäkin on ollut pieniä näyttelyitä, joissa olen ollut mukana. 

Savea, poltettua savea, merilevää, tervaleppää, mustikkaa, männyn kaarnaa ja hiiltä
samoilta seuduilta, joissa kuvan Anni on asunut, ja joilla itsekin nykyisin liikuskelen.

Villisavea

Itselleni merkittävimmät näyttelyt ovat olleet yksityisnäyttelyt "Lahja" Galleria Räyhässä ja "Tarina" Kauttuan Ruukinpuiston Maitokopissa. Niissä olen esitellyt villisavesta, sukusavesta, peltosavesta tekemiäni esi-isien muotokuvia ja muuta punasavista. 

Mikko Pouta, euralainen esi-isäni 1500-luvulta

Euran sydän, jonka savi on haettu Euran Sorkkisista 10 polven serkun pellolta

Tähän sukusaviprojektiin liittyy myös blogi, jonka kirjoittamisen aloitin keväällä 2022 kun valmistauduin Rauman taiteilijaseuran SININEN-näyttelyyn  https://savisetkyyneleet.blogspot.com/

Lasitteiden valmistusta

Kiinnostaa toki oppia kaikenlaista ja monilla eri taiteen alueilla, mutta kyllä kiinnostavinta kuitenkin on keramiikka ja kaikki siihen liittyvä. Keväällä otimme Keramoksen porukalla osaa lasitekurssiin, siis nimenomaan lasitteiden valmistuskurssiin. Rohkenin kurssin jälkeen tekemään neljä ämpärillistä lasitetta Keramos-ryhmän käyttöön. 

Dreijausta

Myös dreijaus on alkanut kiinnostaa. Vajaa vuosi sitten otin osaa Turun Tuulenpesän dreijauskurssille ja pääsin jo hyvään alkuun. Muutama viikko sitten harjoittelu jatkui Rauman kansalaisopistossa Eija Hietasen kurssilla. Molemmilla kursseilla osa kipoista on tehty omasta sukusavesta eli sukulaisten ja esi-isien pelloilta saamastani villisavesta. Dreijaukseen voi luultavasti hurahtaa. Näin kävi nyt.

Puupolttoa

Mutta isoin muutos elämässäni on eläkkeelle jääminen. Nyt minulla on enemmän aikaa savitöille. Alkajaisiksi ilmoittauduin Åbo Akademin avoimeen yliopistoon kemiaa, geologiaa ja keramiikkaa yhdistävälle kurssille, jonka loppuhuipentumana meillä on puupoltto Koroisilla. Siitä myöhemmin!

Saviset kyyneleet ja mitä siitä seurasi

Alkuvuosi meni sukulaisten pelloilta keräämäni ihanan sinisenharmaan ja  tahmean saven parissa. Löysin sopivat keinot muokkaamiseen ja yksikään savinaama ei mennyt uunissa rikki. Saviset kyyneleet-teos vaati paljon aikaa. Olin innostunut ja enimmäkseen tyytyväinen. 

Kirjoittelin projektista ihan toiseen blogiin: Saviset kyyneleet. Sieltä voi halutessaan käydä lukemassa mietteitäni peltosaven käytöstä ja tarinoita esivanhemmistani.

Projektin jälkeen en olekaan sitten tehnyt juuri mitään uutta, vain muutaman uurrosreliefin Kuuskajaskarin kesänäyttelyyn sekä joitain Vanha Rauma-aiheisia reliefejä.  Tuntuu, että ei ole mitään niin isoa ja merkittävää kuin minulle oli tuo projekti, johon liittyi niin paljon kaikenlaista. 

Kävin toukokuussa purkamassa Saviset kyyneleet-teoksen Rauman taidemuseon Sininen-näyttelystä. Levitin 33 savikasvoa kotipihaan ja mietin, että mitäs sitten. Päätin järjestellä esivanhempia pareittain ja asiat etenivät sitten niin, että sain tietää, ettei museon pihaan ollut suunnitteilla mitään. Ajattelin, että voisin ehkä siirtää koko Saviset kyyneleet-teokseni sinne ja ehkä muutakin ja pitää siellä 60-vuotisnäyttelyn. Muutaman mielipiteenvaihtorupeaman jälkeen päädyin kuitenkin ehdottamaan pihaa Keramoksen kesänäyttelyillä ja siihen päädyttiin. Samoihin aikoihin savikasvoja pyydettiin Kylmäpihlajaan ja minä päädyin pohtimaan, että mitkä pariskunnista matkustavat Saareen ja mitkä jäävät torin tuntumaan. 

 

Toukokuun loppupuolella rakensin molemmat pienet, mutta pitkäaikaiset näyttelyt ja laadin niihin seuraavat tekstit:

Esivanhempia majakkasaarella

Kylmäpihlajan majakan ravintolassa

Olen muokannut ja muovannut sukulaisteni lahjoittamasta peltosavesta, ikivanhasta merenpohjan savesta  kymmeniä esivanhempien muotokuvia.  Osa näistä isovanhemmista matkusti majakalle ja osa jäi Rauman Raatihuoneen pihalle. 

Majakkasaarelle olen valinnut sukulaisia, joilla on yhteys mereen, oikeita ja vähän kuviteltujakin sukulaisiani.

Erään vei meri, eräältä meri vei sydämen, eräältä meri vei puolison ja isän. Meri antoi leivän, meren takainen ihmemaa antoi toivoa paremmasta, mutta  koti-ikävä kuitenkin voitti. Erään lapsenlapsesta tuli kuuluisa raumalainen merikapteeni. Eräs aikansa seilattuaan palasi kotikonnuilleen maata viljelemään ja timprailemaan ulkomaiden ihmeitä mukaillen. 

Eräiden merikokemus rajoittuu Ruotsinristeilyyn ja majakan ihailuun Hanhisten mökkirannasta.

Maalaiset markkinoilla

Rauman Raatihuoneen Museopuutarhassa

Olen muokannut ja muovannut sukulaisteni lahjoittamasta peltosavesta, ikivanhasta merenpohjan savesta  kymmeniä esivanhempien muotokuvia.  Osa näistä isovanhemmista matkusti tänä kesänä Kylmäpihlajan majakalle ja osa jäi Rauman Raatihuoneen pihalle. 

Nämä Raatihuoneen pihalla esiintyvät esivanhempani ovat varmasti vierailleet Rauman torilla.

Kuvittelen, että jopa yksinäinen Lowisa kävi kerran elämässään markkinoilla Raumalla. 

Hienoille herroille Vanha Rauma vasta tuttu ja rakas onkin. Helsinkiäkin välillä asuttamassa ollut Olav Tala

toimi raatimiehenä 1500-luvulla, Grels Clementis Finno kirkkoherrana 1600-luvulla, ja hänen poikansa,

myöhemmin Lapin kirkkoherra Aurelius syntyi Raumalla, kenties tässä samassa nykyisen museon korttelissa

ja kyllä myös Lapin Kullanperässä asuneella kruununvouti Sundströmillä varmasti oli välillä asiaa Rauman kaupunkiin.

Venyilyä Kuuskajaskarissa

Ja tietenkin näyttely myös Helin kanssa: 

Venyilyä on jo 14. yhteinen näyttelymme.  

Kymmenen vuotta sitten olimme  Kuuskajaskarissa joogakurssilla. Joogasalina toimi tuolloin nykyinen kirjasto ja näyttelytila, Fagerströmin tupa. Nyt palasimme samaan tilaan, mutta tällä kertaa puolestamme joogaavat keramikkahahmot, yhteisteoksessa nimeltään  ”Ommm…”

 

Näyttelyssä on myös toinen yhteinen teos, joka vaihtaa nimeä aina näyttelypaikan mukaan. Tällä kertaa teos sai kesäisen nimen ”Juhannus”.

Venyilyä-näyttelyn keramiikkaveistokset ja -reliefit on tehty korkeapolttoisesta kivitavarasavesta ja käsitelty oksideilla, enkobeilla ja lasitteilla.

Näyttely on avoinna ravintola Vanha Kasarmin aukioloaikoina. Yhteysalus Kuuskajaskarin linnakesaarelle kulkee päivittäin. 

Uusi vuosi, samat kujeet

 

Innostuin peltosavesta niin, että päätinkin jatkaa savisia sukututkimuksiani. Pääsen sinisellä savella ja sinisillä ja savisilla mietteilläni mukaan Rauman Taiteilijaseuran SININEN-näyttelyyn.

Tuleva näyttely täyttää tällä hetkellä vapaa-aikani ja ajatukseni. Sukulaisilta saatu savi sekä keskeneräiset ja valmiitkin esi-isien muotokuvat valtaavat tilaa työhuoneessa ja autotallissa päivä päivältä enemmän. Näyttely aukeaa maaliskuussa.

 

Maaliskuussa on myös vuoroni olla Rauman taidelainaamon kuukaudentaiteilija. Näyttelylle olen suunnitellut nimeä Salaisuuksia. 

Heli Väisäsen kanssa jatkamme yhteisten näyttelyiden sarjaa. Kesällä 2022 esittäydymme Kuuskajaskarin saaressa, Fagerströmin tuvassa.

Lisäksi tulossa on ainakin Keramoksen ja Taiteilijaseuran kesänäyttely, ehkä muutakin kivaa. 

Kesää kohti!

Voi Lowisa

 

Tänä keväänä olen toteuttanut yli 40 vuotta kestäneen keraamikkatieni kiinnostavimman, innostavimman ja kokonaisvaltaisimman teoksen. Lopputuotos on esillä Luvian Krikutillissä Luvia Outsiders In-kesänäyttelyssä. Mutta esillä olevat punasaviset huivipäiset Lowisat ovat vain osa prosessia.

Olin ilmoittatunut näyttelyyn, sillä talvella tuli ilmi, että onhan minullakin juuret Luvialla, voin osallistua. Seuraava askel kohti Lowisan muotokuvia oli äitini välittämä tädin pyyntö tutkia kirkonkirjoja, josko löytyisi lisätietoja esi-isä Johan Grönroosin isästä. 

Näin minä aloin tutustua Johanin äitiin, vuonna 1785 syntyneeseen Lowisaan ja hänen surujen täyttämään ja lyhyeen elämäänsä. Ja sain päähänpälkähdyksen, joka oli ihan pakko toteuttaa. Kaikki onnistui, paitsi Johanin isää en mistään löytänyt.

Se päähänpälkähdys oli tehdä Lowisan kasvokuva luvialaisesta peltosavesta. Pienen kyselyn jälkeen savea minulle lupasi Luvian näyttelyporukkaan kuuluva Sanna Salo, joka sattuu asumaan Lowisan syntymäkodin naapurissa Väipäreen kylässä. Eräänä kevään tuulisena päivänä kävimme lapioimassa savea ämpäreihin pellolta, joka Lowisan eläessä oli vielä merenlahtea.

 

Alkoi muokkaus ja koepolttojen aika. Liotin savet, seuloin, kuivatin kipsien päällä ja sekoitin sekaan poltetusta Luvian savesta tehtyä murskaa, tiilimurua nykyisen kotini lähellä olevan puretun talon tontilta. Osa savesta sai sekaansa lapsenlapsen hiekkalaatikon hiekkaa. 

 

Ensin tein pikkuruisen Lowisan ja Johanin sekä koenappuloita.  Varsinaisia Lowisan kasvokuvia tein kuusi, joista kolme päätyi näyttelyyn. Niillä kolmella kasvokuvalla yritän kuvailla Lowisan elämänvaiheita, sinnikkyyttä, haaveita, toiveikkuutta, pettymystä, surua, kipua ja huolta. Kenties kasvot saivat hieman omaa näköäni, sillä olenhan hänelle sukua. Ja valokuvia ei ole.

Uudelleen ja uudelleen Lowisan vaiheita tutkittuani tuntui, että näyttelyyn tarvittiin jokin kirjallinenkin tuotos. Päätin kirjoittaa kirjeen Lowisalle:

Voi Lowisa,

Olen ajatellut sinua paljon. Olen uudelleen ja uudelleen avannut vanhat kirkonkirjat ja etsinyt vastauksia minua askarruttaviin kysymyksiin. Haluaisin tuntea sinut paljon paremmin, mutta vain pienistä murusista olen muodostanut käsitykseni sinusta. Minulla olisi niin paljon kysyttävää, mutta joudun olemaan ilman vastauksia. Paljon jää arvausten ja luulojen varaan.

Synnyit Sookarin talossa Luvian Väipäreen kylässä vuonna 1785. Isäsi Johan Yrjönpoika Sookari oli talon lampuoti, sinun syntyessäsi jo 60-vuotias. Äitisi Liisa Jaakontytär Nordman Peränkylästä oli hänen toinen puolisonsa ja 35-vuotias, kun synnyit. Ennen sinua syntyi Iisak, mutta hän kuoli jo pienenä. Sait kasvaa ainoana lapsena, sillä isäsi lapset ensimmäisestä avioliitosta olivat jo aikuisia.

Siellä samassa Väipäreen kylässä asuit koko ikäsi. Et uskokaan kuinka seudut ovat muuttuneet. Merenlahti on kuivattu pelloiksi jo sata vuotta sitten ja Väipäreen kylän halkoo leveä tie Raumalta Poriin ja kauemmaksikin. Kylätie siellä vielä kulkee suloisena harjua pitkin ja minulle on kerrottu, missä sijaitsi alkuperäinen Sookarin talo. Siitä on jäljellä navetan kivijalkaa. Tuskin pikkuista Nummenpään torppaa, sinun kuolinmökkiäsi, enää on. Kunpa olisi, olisi edes tiilenpala vanhasta muurista. Ottaisin sen muistoksi sinusta.

Kuolemastasi on lähes 200 vuotta. Niin moni asia on muuttunut. Elämäsi olisi ollut paljon helpompaa nyt. Olisit saanut apua ja elämäsi olisi saanut jatkua pidempään. Ei yksinäinen äiti ole enää mikään hylkiö. Poikasi olisi saanut kasvaa tasavertaisena muiden lasten kanssa syntyperästään huolimatta. Hän olisi saanut käydä koulua ja hänen hyvinvoinnistaan olisivat huolehtineet muutkin kuin oma äiti.

Miten kestit sen kaiken? Hoidit vanhat vanhempasi ja vielä rutiköyhän ruotusotilaan, oman velipuolesi, joka oli sinua 30 vuotta vanhempi. Eikö sinulla ollut mahdollisuutta muiden tapaan lähteä kotoasi? Etkö löytänyt mistään sinulle sopivaa miestä, ikäistäsi, kaltaistasi? Eikö ollut ketään, jonka kanssa perustaa perhe?

Sait käydä rippikoulun ja opit lukemaan. Osasitko myös kirjoittaa? Voi kun jossain olisi vielä jäljellä nimikirjoituksesi.  Mitä kaikkea osasit? Osasitko lypsää, kehrätä, kutoa, neuloa, virkata, tehdä koreja, luutia, saviastioita, värjätä lankoja, kerätä yrttejä ja sieniä, kupata, takoa, taikoa, piirtää, laulaa, tanssia?

Missä pojat syntyivät? Auttoiko sinua joku, lämmittikö joku saunan ja veden  vai jouduitko ihan yksin synnyttämään? Kuka sinua neuvoi, kuinka pientä lasta hoidetaan?  

Kuka oli se mies, joka ei kantanut vastuutaan ja huolehtinut pojistaan? Oliko hän omalta kylältä vai joku kulkija kauempaa? Onko tarina skånelaisesta sotilaasta puutaheinää vai onko siinä jotain perää?

Jouduit hautaamaan pienen Gabriel-poikasi ja hyvästelemään vasta 8-vuotiaan Johan-poikasi kun sairastuit keuhkokuumeeseen etkä jaksanut kesään asti. Kuolit vain 44-vuotiaana vuonna 1830.

Haluan lohduttaa sinua, että poikasi Johan sai ihan kelpo elämän. Omalta kylältä Löytyn talosta oli kotoisin Lena, joka oli hyvä ihminen ja halusi ottaa hänet kasvattilapsekseen Rönnin Torppaan Pullin taloon Hanninkylään. Johan kävi rippikoulun ja sen jälkeen kiersi renkinä Luvian taloissa ja asettui sitten omaan Peltomaan torppaan Iso-Riihilän maille.

Rippikoulussa oli pappina sama Isaac Nordlund, joka oli kastanut molemmat poikasi ja sama pappi myöhemmin vielä vihki Johanin Johannansa kanssa ja ehtipä vielä kastaa heidän ensimmäiset lapsensa, Wilhelminan, Marian ja Idan. Luultavasti papin ehdotuksesta Johan otti sukunimekseen Grönroos, mutta helpompi oli kuitenkin käyttää talonnimeä, Peltomaa. Peltomaan Johan. Johanin pojista yksi sai nimen Isak, ehkäpä juuri tuon papin mukaan. Isak-nimi kulki kolmessa polvessa ja tuon kolmannen Isakin, äidinisäni Iisakki Ilmarin minäkin tunsin.

Meitä sinun jälkeläisiäsi meidän sukuhaarassamme on jo kahdeksan sukupolvea. Minä olen sinulle pojanpojan pojanpojan tyttärentytär.

Kun sopiva tilaisuus tulee, tulen tervehtimään sinua haudallesi Luvian hautausmaalle. Ehkä vaatimaton ristisi on siellä jossain. Ehkä piilotan pikkuisen Luvian savesta muovaamani muotokuvasi siihen johonkin ristin läheisyyteen.

Taru-Taina