Näyttelyitä


2023

Tuntumia
Runonkulman galleria


Omaisuus
Luvian Krikutilli

Kesän sylissä
Kuuskajaskari


InSituFinland

Tarina
Kauttuan Ruukinpuisto


Rauman Lumen-valotaidetapahtuma


Tanssii taivaan tulien kanssa
Galleria Fogga

Lahja
Galleria Räyhä, Turku

2022 


Runollista
Runonkulman galleria

Rakkautta ilmassa
Vakka-Suomen taideyhdistys, Uusikaupunki

Keramos Eurajoen kirjastossa


 


 
Esi-isät Majakkasaarella
Kylmäpihlajan majakan ravintola kesä 2022
 

Kuukauden taiteilija

Rauman taidelainaamo, maaliskuu


2021

KesäHilmoja

Heli Väisäsen kanssa 

Pirkkalan Galleria 2:ssa 

1.7.-9-8-2021


 
 
 

2020

 
Polku

 
Siskot

 
Ikkunanäyttely
PeeÄrrä
Kirjaston vitriininäyttely
Luotaamaton alue
 

2019

Fogga


 
Luotaamaton alue


 
Fogga

2018

Juhlien jälkeen
 


Minun sielunmaisemani on punainen kalastajantorppa Rauman saaristossa. Sellainen oli meidän perheen kesämökki Hanhisissa. Ehkä omat lapsuudenmuistot saivat minut niin kovasti pitämään ja liikuttumaan kirjan "Luodon torppia ja torppareita"-kirjan kertomuksista.
Kirjan Rauman pohjoisen saariston elämänmenosta ovat kirjoittaneet sisarukset Eira Nordman ja Hilkka Pohjanoksa. Kirja on minulla venekirjastossa ja luen uudelleen ja uudelleen samoja kertomuksia ja yritän etsiä torppien jäänteitä saarista ja kuvitella pihapiirit ja elämänmenon.
Luotaamaton alue-näyttelyssä on tänä vuonna mukana kalastajatorpan tyttö, Hilkka.  Hän nököttää rantakivellä Päivärannan laiturin lähistöllä. 

Hilkka on kunnianosoitus Eira Nordmanille ja Hilkka Pohjanoksalle,

Tuulitukkaisia

Tuulitukkaiset ovat kulkeneet matkassani kohta 30 vuotta, häipyneet välillä unholaan ja taas palanneet. Jokin siinä aiheessa minua niin kovasti kiehtoo. Ehkä se on se elementti, joka ei näy – tuuli. Mutta on siinä muutakin. Pystyn palauttamaan mieleeni kuvan, jonka näin kauan sitten erään taidemuseon seinällä. Se oli maalaus tytöstä, jonka punaiset hiukset taianomaisesti muuttuivat osaksi maisemaa. Sen taianomaisuuden haluaisin tavoittaa.

Katanpäässä olen käynyt vain kerran ennen tätä näyttelyä. Vietimme saarella vuorokauden tutustuen historiaan, luontoon, lampaisiin ja taidenäyttelyyn. Oli heinäkuu ja satamapoukamassa oli lämmintä ja tyyntä. Tuulisille rannoille piti pukeutua lämpimästi. Mutta lännestä tuuli navakasti ja saarelta lähtö on jäänyt mieleen. Pieni veneemme keikkui sivuaallokossa ja kääntyminen kohti itää ja etelää tuntui pelottavalta ja lähes mahdottomalta. Kohta olimme Kustavin rännissä ja taas oli tyyntä ja leppoisaa.

Tuulen voimakkuus ja suunta ovat veneilijälle ihan keskeisiä. Senhän tietää jokainen tämänkin näyttelyn vierailija. Elämä itse on kuin tuuli: voimakas, tyyni, myrskyisä, puuskittainen, leuto, lempeä, yllätyksellinen.



Tein inventaarion ja laskin, että minulla on noin sata kiloa kuivaa savea. Osa säkeistä oli yli 20 vuotta vanhoja. Tutkin nettiä ja tein listaa savistani, niiden väreistä, polttolämpötiloista ja muista ominaisuuksista. Tein koepaloja ja aloin hävittää savia. 
Olin jo aiemmin työstänyt muutamankin projektin, joissa ideana oli, että teosten savet ovat erivärisiä: Kaikenmaailman nukkesiskot ja Kaikenmaailman merkkejä. Tästä olisi hyvä jatkaa teossarjalla, jossa voi luontevasti olla erivärisiä savia.
Päätin tehdä kukkaruukkuja, joiden koko määräytyy savimäärän mukaan. Punaisesta ikivanhasta savesta tuli keskikokoinen ruukku, korkkisavesta aika iso, magma crankistakin hyvän kokoinen, espanjanmustasta korkea, valkoisesta ihan mini.
Päätin yhdistää tähän toisen jo vuosikymmeniä vanhan harrastukseni. Aloin juuruttaa huonekasveja, joita voin istuttaa valmiisiin ruukkuihin. Nämä huonekasvit ovat alun perin lahjoja,. Jokaisella kasvilla on tarinansa: sädearalia koululta, peikonlehti tupaantuliaislahjaksi, enkelinsiipi äidiltä, rönsylilja tyttäreltä, kultaköynnös omasta luokasta, fiikus äidiltä, aasinkorva työkavereilta, apostolinmiekka seminaarin puutarhalta, traakkipuu oppilaalta.

Mutta ovatko ne mitään taideteoksia, joita voisi näyttelyyn viedä. Päätin siis liittää mukaan vielä kolmannen ja neljännen harrastukseni. Kukkaruukkuihin voi hyvin istuttaa kasvien lisäksi kiipeileviä, joogaavia ja  lukevia tyttöhahmoja, joiden mallina voivat olla Gauguinin iki-ihanat tahitilaistytöt tai omat reettani, kerttuni ja ainoni elävänmallinpiirustuksesta.









HELLEHATTAROITA Uudenkaupungin Runonkulman galleriassa

LUOTAAMATON ALUE 2016



Vuojoen YMPÄRISTÖKORU 2016








Syysreissu
13.-31.10.2015




Hylätyt
23.7.2015-23.6.2016



Tänä kesänä Kataviston hylätty navetta saa vieraakseen vuosien varrella hylättyjä, rikkoutuneita ja syystä tai toisesta  syrjään siirrettyjä ja unohdettuja keramiikkateoksia. Toivottavasti teokset saavat uudessa ympäristössä, navetan hämäryydessä uuden elämän. Toivottavasti navettaan saapujat tai sinne sattumalta osuneet kulkijat löytävät teoksista uusia tarinoita ja nauttivat hylätyn tilan salaperäisestä ilmapiiristä.

Lisää tietoa luotaamaton alue-projektista




Matkantekoa
13.6.-19.7.2015







Taidelainaamon marraskuun taiteilijana



Tytöt kylässä
6.8.-6.9.2014



Yksi asia johtaa toiseen ja asiat kietoutuvat toisiinsa, niin tälläkin kertaa. Ystävyys Pirkon kanssa liittyy nukkeihin ja tyttöihin.  Pirkon työhuoneesta tuli nukketalo kun Unicef-nuket muuttivat sinne ja nukketalkoot aloitettiin. Nukketalkoista tuli kivoja keskusteluiltoja, joiden teemat usein liittyivät tyttäriin, tyttöihin ja nukkeihin. Samalla syntyi uusia eri värisiä nukkeja, jotka saivat käsissämme kasvot, ilmeen, hiukset, vaatteet, persoonallisuuden, yksilöllisyyden, kansallisuuden ja nimen.  

Savityöni ovat minulle myös tyttäriä, savityttäriksi niitä kutsunkin. Työt ovat enimmäkseen tänä vuonna syntyneitä. Uusimmat ”Kaiken maailman nukkesiskot” saivat innoituksen nukeista, Unicef-nukeista ja mallinukeista. Nuken vartalo on kaavamainen, muotilla tehty. Mistä sitten syntyy tarvittava yksilöllisyys, jotta nukke voi saada nimen. Nämä nukketorsot tein erivärisistä savista ja ne ovat ensimmäistä kertaa esillä Pienessä galleriahuoneessa.



Kesäpesä
4.-14.6.2014

Sanomalehti Länsi-Suomi ja Elina Helkelän juttu:

Pitkään yhdessä työtä tehneet luokanopettajat Taru-Taina Nora ja Heli Väisänen ovat avanneet Kesäpesä-näyttelyn Keramos ry:n tiloissa Isokirkkokatu 1. Molemmilta on näyttelyssä esillä keramiikkaa ja Heli Väisäseltä myös grafiikkaa.
– Yhteinen näyttely oli meille hyvin luonnollinen ratkaisu, sillä työskentelemme ja vietämme muutenkin aikaa tosi paljon yhdessä. Lisäksi näyttelyn työt sopivat hyvin yhteen, kertoo Taru-Taina Nora.
Näyttelyssä molemmat taiteilijat käsittelevät naisaiheita. Taru-Taina kuvaa teoksissaan naisen elämää eri aikakausina ja Heli Väisänen pohtii teoksissaan ystävyyden merkitystä.
Heti näyttelytilan tuulikaapista löytyy korkeapolttoisesta savesta muovattuja herttaisia pikkunaisia, jotka ottavat aurinkoa uima-asuissaan.
Sisätiloissa on reliefejä sekä isompia ja pienempiä veistoksia sekä valmiiksi kehystettyjä grafiikantöitä.
– Naisteema syntyi aivan luonnostaan, vaikka emme mitään varsinaista teemaa näyttelylle etsineetkään, toteaa Heli Väisänen.
Nora on ollut vuorotteluvapaalla vuoden alusta lähtien, ja päivät ovat kuluneet muun muassa keramiikkatöitä tehden. Noran Kesäpesä-näyttelyn teokset ovatkin syntyneet melkein kaikki tämän kevään aikana.
Myös Heli Väisänen oli vuorotteluvapaalla pari vuotta sitten, minkä peruja ovat näyttelyn grafiikkateokset.
Taru-Taina Nora kertoo haaveilleensa keramiikan tekemisestä pienestä pitäen.
– Minulla oli lukiossa erittäin kannustava opettaja, ja kun tulin Raumalle opiskelemaan, änkesin heti Kerttu Horilan keramiikkaryhmään kansalaisopistoon, muistelee Nora.
Heli Väisänen osallistui 1997 Rauman opettajankoulutuslaitoksessa kuvaamataidon jatkokurssille. Siellä hän tapasi ensimmäisen kerran myös Taru-Tainan.
– Else Joutsi opetti keramiikkaa ja koin mielettömän hurahtamisen siihen. Olin tehnyt grafiikkaa epäsäännöllisen säännöllisesti ja ajattelin, että ne ovat kovin kaukana toisistaan. Sitten huomasin, että näin ei olekaan, Väisänen toteaa.
Kurssin jälkeen hän siirtyi heti opiskelemaan kansalaisopistoon Maija Kantasen keraamisen kuvanveiston ryhmään.
Väisänen ja Nora ovat molemmat Keramos ry:n jäseniä. Keramiikkaryhmä täyttää tänä vuonna 25 vuotta. Yhdistykseen kuuluu tätä nykyä 11 jäsentä.
Ryhmän käytössä oleva keramiikan polttouuni on sijoitettuna Freinetkoulun tiloihin. Ikää tällä uunivanhuksella on nelisenkymmentä vuotta, sillä se on kuvanveistäjä, keramiikkataiteilija Kerttu Horilan vanha uuni.
– Se on oikein hyvä ja toimiva uuni. Nyt siinä voidaan polttaa myös koulun oppilaiden keramiikkatöitä, sanoo Nora
Keramos toimi pitkään Kauppakadun loppupäässä sijaitsevassa vanhassa kivitalossa. Isokirkkokadun varteen ryhmä siirtyi kolme vuotta sitten.
– Tässä on aikoinaan ollut lääkäri Alhon vastaanotto. Monet tänne poikkeavat ihmiset ovatkin muistellet aikoja, jolloin he kävivät täällä lääkärissä, Väisänen nauraa.
Kirkon ja torin välissä sijaitseva näyttelytila on näkyvällä paikalla ja helposti turistienkin löydettävissä.
– Matkailijat ostavat mielellään etenkin pienempiä töitä, joita on helpompi kuljettaa kotiin, kertoo Nora.


Keväällä kerran
5.-18.5.2014
 


Tänään
15.5.-20.5.2012