torstai 11. tammikuuta 2018

100 kiloa savea

Tein inventaarion ja laskin, että minulla on noin sata kiloa kuivaa savea. Osa säkeistä oli yli 20 vuotta vanhoja. Tutkin nettiä ja tein listaa savistani, niiden väreistä, polttolämpötiloista ja muista ominaisuuksista. Tein koepaloja ja aloin hävittää savia.


Olin jo aiemmin työstänyt muutamankin projektin, joissa ideana oli, että teosten savet ovat erivärisiä: Kaikenmaailman nukkesiskot ja Kaikenmaailman merkkejä. Tästä olisi hyvä jatkaa teossarjalla, jossa voi luontevasti olla erivärisiä savia.


Kaikenmaailman nukkesiskot 2014

Kaikenmaailman merkkejä 2017

Päätin tehdä kukkaruukkuja, joiden koko määräytyy savimäärän mukaan. Punaisesta ikivanhasta savesta tuli keskikokoinen ruukku, korkkisavesta aika iso, magma crankistakin hyvän kokoinen, espanjanmustasta korkea, valkoisesta ihan mini.



Päätin yhdistää tähän toisen jo vuosikymmeniä vanhan harrastukseni. Aloin juuruttaa huonekasveja, joita voin istuttaa valmiisiin ruukkuihin.

 Sädearalia

 Huonesaarni

 Peikonlehti

Mutta ovatko ne mitään taideteoksia, joita voisi näyttelyyn viedä. Päätin siis liittää mukaan vielä kolmannen ja neljännen harrastukseni. Kukkaruukkuihin voi hyvin istuttaa kasvien lisäksi kiipeileviä, joogaavia ja muissa asennoissa poseeraavia tyttöhahmoja, joiden mallina voivat olla Gauguinin iki-ihanat tahitilaistytöt tai omat reettani, kerttuni ja ainoni elävänmallinpiirustuksesta.

Näin ne langat punoutuvat yhteen.

Samalla kun näitä mietin ja teen ja työstän, kuuntelen radiota. Siellä viisaat ja taiteilijat puhuvat ja minä mietin ja teen omia oivalluksiani.

Hanna Brotherus panee itsensä likoon tanssijana, mutta miettii välillä, että jos vain tekisi jotain savikippoja. Minulle olisi kauhistus olla esiintyvä taiteilija, mutta savi tuli ja jäi elämääni jo 40 vuotta sitten.

Hannu-Pekka Björkman miettii, että viihde on unohtamista varten ja taide muistamista varten.  Minulle taide on myös oivaltamista ja tulevaisuutta varten.