Uutta oppimassa

Näyttelyitä

Keramiikkaharrastukseni on mennyt ihan sekavaksi. Näyttelyitä on ollut niin paljon, että en oikein enään pysy kärryillä. On ollut monenlaisia ryhmänäyttelyitä ja joitain jopa yksikseen. Heli Väisäsen kanssa meillä oli jo 15. yhteinen näyttely, tällä kertaa ihanassa Runonkulman galleriassa Uudessakaupungissa. Meidän paljon ihastusta osakseen saanut joogaryhmämme "Ommmm..." joogasi tänä kesänä ensin Pyhärannan Muijalassa ja sitten Luvian Krikutillissä. Keramoksen kanssa vierailimme Kuuskajaskarin saarella. Aika merellisiä paikkoja tänä vuonna. 

Heli Väisäsen ja minun yhteisteos "Ommmm" Luvian Krikutillin Omaisuus-näyttelyssä

Olen myös kokeillut muutakin kuin keramiikkaa, mm. syväpainografiikkaa ja maaväreillä maalaamista ja niistäkin on ollut pieniä näyttelyitä, joissa olen ollut mukana. 

Savea, poltettua savea, merilevää, tervaleppää, mustikkaa, männyn kaarnaa ja hiiltä
samoilta seuduilta, joissa kuvan Anni on asunut, ja joilla itsekin nykyisin liikuskelen.

Villisavea

Itselleni merkittävimmät näyttelyt ovat olleet yksityisnäyttelyt "Lahja" Galleria Räyhässä ja "Tarina" Kauttuan Ruukinpuiston Maitokopissa. Niissä olen esitellyt villisavesta, sukusavesta, peltosavesta tekemiäni esi-isien muotokuvia ja muuta punasavista. 

Mikko Pouta, euralainen esi-isäni 1500-luvulta

Euran sydän, jonka savi on haettu Euran Sorkkisista 10 polven serkun pellolta

Tähän sukusaviprojektiin liittyy myös blogi, jonka kirjoittamisen aloitin keväällä 2022 kun valmistauduin Rauman taiteilijaseuran SININEN-näyttelyyn  https://savisetkyyneleet.blogspot.com/

Lasitteiden valmistusta

Kiinnostaa toki oppia kaikenlaista ja monilla eri taiteen alueilla, mutta kyllä kiinnostavinta kuitenkin on keramiikka ja kaikki siihen liittyvä. Keväällä otimme Keramoksen porukalla osaa lasitekurssiin, siis nimenomaan lasitteiden valmistuskurssiin. Rohkenin kurssin jälkeen tekemään neljä ämpärillistä lasitetta Keramos-ryhmän käyttöön. 

Dreijausta

Myös dreijaus on alkanut kiinnostaa. Vajaa vuosi sitten otin osaa Turun Tuulenpesän dreijauskurssille ja pääsin jo hyvään alkuun. Muutama viikko sitten harjoittelu jatkui Rauman kansalaisopistossa Eija Hietasen kurssilla. Molemmilla kursseilla osa kipoista on tehty omasta sukusavesta eli sukulaisten ja esi-isien pelloilta saamastani villisavesta. Dreijaukseen voi luultavasti hurahtaa. Näin kävi nyt.

Puupolttoa

Mutta isoin muutos elämässäni on eläkkeelle jääminen. Nyt minulla on enemmän aikaa savitöille. Alkajaisiksi ilmoittauduin Åbo Akademin avoimeen yliopistoon kemiaa, geologiaa ja keramiikkaa yhdistävälle kurssille, jonka loppuhuipentumana meillä on puupoltto Koroisilla. Siitä myöhemmin!

Saviset kyyneleet ja mitä siitä seurasi

Alkuvuosi meni sukulaisten pelloilta keräämäni ihanan sinisenharmaan ja  tahmean saven parissa. Löysin sopivat keinot muokkaamiseen ja yksikään savinaama ei mennyt uunissa rikki. Saviset kyyneleet-teos vaati paljon aikaa. Olin innostunut ja enimmäkseen tyytyväinen. 

Kirjoittelin projektista ihan toiseen blogiin: Saviset kyyneleet. Sieltä voi halutessaan käydä lukemassa mietteitäni peltosaven käytöstä ja tarinoita esivanhemmistani.

Projektin jälkeen en olekaan sitten tehnyt juuri mitään uutta, vain muutaman uurrosreliefin Kuuskajaskarin kesänäyttelyyn sekä joitain Vanha Rauma-aiheisia reliefejä.  Tuntuu, että ei ole mitään niin isoa ja merkittävää kuin minulle oli tuo projekti, johon liittyi niin paljon kaikenlaista. 

Kävin toukokuussa purkamassa Saviset kyyneleet-teoksen Rauman taidemuseon Sininen-näyttelystä. Levitin 33 savikasvoa kotipihaan ja mietin, että mitäs sitten. Päätin järjestellä esivanhempia pareittain ja asiat etenivät sitten niin, että sain tietää, ettei museon pihaan ollut suunnitteilla mitään. Ajattelin, että voisin ehkä siirtää koko Saviset kyyneleet-teokseni sinne ja ehkä muutakin ja pitää siellä 60-vuotisnäyttelyn. Muutaman mielipiteenvaihtorupeaman jälkeen päädyin kuitenkin ehdottamaan pihaa Keramoksen kesänäyttelyillä ja siihen päädyttiin. Samoihin aikoihin savikasvoja pyydettiin Kylmäpihlajaan ja minä päädyin pohtimaan, että mitkä pariskunnista matkustavat Saareen ja mitkä jäävät torin tuntumaan. 

 

Toukokuun loppupuolella rakensin molemmat pienet, mutta pitkäaikaiset näyttelyt ja laadin niihin seuraavat tekstit:

Esivanhempia majakkasaarella

Kylmäpihlajan majakan ravintolassa

Olen muokannut ja muovannut sukulaisteni lahjoittamasta peltosavesta, ikivanhasta merenpohjan savesta  kymmeniä esivanhempien muotokuvia.  Osa näistä isovanhemmista matkusti majakalle ja osa jäi Rauman Raatihuoneen pihalle. 

Majakkasaarelle olen valinnut sukulaisia, joilla on yhteys mereen, oikeita ja vähän kuviteltujakin sukulaisiani.

Erään vei meri, eräältä meri vei sydämen, eräältä meri vei puolison ja isän. Meri antoi leivän, meren takainen ihmemaa antoi toivoa paremmasta, mutta  koti-ikävä kuitenkin voitti. Erään lapsenlapsesta tuli kuuluisa raumalainen merikapteeni. Eräs aikansa seilattuaan palasi kotikonnuilleen maata viljelemään ja timprailemaan ulkomaiden ihmeitä mukaillen. 

Eräiden merikokemus rajoittuu Ruotsinristeilyyn ja majakan ihailuun Hanhisten mökkirannasta.

Maalaiset markkinoilla

Rauman Raatihuoneen Museopuutarhassa

Olen muokannut ja muovannut sukulaisteni lahjoittamasta peltosavesta, ikivanhasta merenpohjan savesta  kymmeniä esivanhempien muotokuvia.  Osa näistä isovanhemmista matkusti tänä kesänä Kylmäpihlajan majakalle ja osa jäi Rauman Raatihuoneen pihalle. 

Nämä Raatihuoneen pihalla esiintyvät esivanhempani ovat varmasti vierailleet Rauman torilla.

Kuvittelen, että jopa yksinäinen Lowisa kävi kerran elämässään markkinoilla Raumalla. 

Hienoille herroille Vanha Rauma vasta tuttu ja rakas onkin. Helsinkiäkin välillä asuttamassa ollut Olav Tala

toimi raatimiehenä 1500-luvulla, Grels Clementis Finno kirkkoherrana 1600-luvulla, ja hänen poikansa,

myöhemmin Lapin kirkkoherra Aurelius syntyi Raumalla, kenties tässä samassa nykyisen museon korttelissa

ja kyllä myös Lapin Kullanperässä asuneella kruununvouti Sundströmillä varmasti oli välillä asiaa Rauman kaupunkiin.

Venyilyä Kuuskajaskarissa

Ja tietenkin näyttely myös Helin kanssa: 

Venyilyä on jo 14. yhteinen näyttelymme.  

Kymmenen vuotta sitten olimme  Kuuskajaskarissa joogakurssilla. Joogasalina toimi tuolloin nykyinen kirjasto ja näyttelytila, Fagerströmin tupa. Nyt palasimme samaan tilaan, mutta tällä kertaa puolestamme joogaavat keramikkahahmot, yhteisteoksessa nimeltään  ”Ommm…”

 

Näyttelyssä on myös toinen yhteinen teos, joka vaihtaa nimeä aina näyttelypaikan mukaan. Tällä kertaa teos sai kesäisen nimen ”Juhannus”.

Venyilyä-näyttelyn keramiikkaveistokset ja -reliefit on tehty korkeapolttoisesta kivitavarasavesta ja käsitelty oksideilla, enkobeilla ja lasitteilla.

Näyttely on avoinna ravintola Vanha Kasarmin aukioloaikoina. Yhteysalus Kuuskajaskarin linnakesaarelle kulkee päivittäin. 

Uusi vuosi, samat kujeet

 

Innostuin peltosavesta niin, että päätinkin jatkaa savisia sukututkimuksiani. Pääsen sinisellä savella ja sinisillä ja savisilla mietteilläni mukaan Rauman Taiteilijaseuran SININEN-näyttelyyn.

Tuleva näyttely täyttää tällä hetkellä vapaa-aikani ja ajatukseni. Sukulaisilta saatu savi sekä keskeneräiset ja valmiitkin esi-isien muotokuvat valtaavat tilaa työhuoneessa ja autotallissa päivä päivältä enemmän. Näyttely aukeaa maaliskuussa.

 

Maaliskuussa on myös vuoroni olla Rauman taidelainaamon kuukaudentaiteilija. Näyttelylle olen suunnitellut nimeä Salaisuuksia. 

Heli Väisäsen kanssa jatkamme yhteisten näyttelyiden sarjaa. Kesällä 2022 esittäydymme Kuuskajaskarin saaressa, Fagerströmin tuvassa.

Lisäksi tulossa on ainakin Keramoksen ja Taiteilijaseuran kesänäyttely, ehkä muutakin kivaa. 

Kesää kohti!

Voi Lowisa

 

Tänä keväänä olen toteuttanut yli 40 vuotta kestäneen keraamikkatieni kiinnostavimman, innostavimman ja kokonaisvaltaisimman teoksen. Lopputuotos on esillä Luvian Krikutillissä Luvia Outsiders In-kesänäyttelyssä. Mutta esillä olevat punasaviset huivipäiset Lowisat ovat vain osa prosessia.

Olin ilmoittatunut näyttelyyn, sillä talvella tuli ilmi, että onhan minullakin juuret Luvialla, voin osallistua. Seuraava askel kohti Lowisan muotokuvia oli äitini välittämä tädin pyyntö tutkia kirkonkirjoja, josko löytyisi lisätietoja esi-isä Johan Grönroosin isästä. 

Näin minä aloin tutustua Johanin äitiin, vuonna 1785 syntyneeseen Lowisaan ja hänen surujen täyttämään ja lyhyeen elämäänsä. Ja sain päähänpälkähdyksen, joka oli ihan pakko toteuttaa. Kaikki onnistui, paitsi Johanin isää en mistään löytänyt.

Se päähänpälkähdys oli tehdä Lowisan kasvokuva luvialaisesta peltosavesta. Pienen kyselyn jälkeen savea minulle lupasi Luvian näyttelyporukkaan kuuluva Sanna Salo, joka sattuu asumaan Lowisan syntymäkodin naapurissa Väipäreen kylässä. Eräänä kevään tuulisena päivänä kävimme lapioimassa savea ämpäreihin pellolta, joka Lowisan eläessä oli vielä merenlahtea.

 

Alkoi muokkaus ja koepolttojen aika. Liotin savet, seuloin, kuivatin kipsien päällä ja sekoitin sekaan poltetusta Luvian savesta tehtyä murskaa, tiilimurua nykyisen kotini lähellä olevan puretun talon tontilta. Osa savesta sai sekaansa lapsenlapsen hiekkalaatikon hiekkaa. 

 

Ensin tein pikkuruisen Lowisan ja Johanin sekä koenappuloita.  Varsinaisia Lowisan kasvokuvia tein kuusi, joista kolme päätyi näyttelyyn. Niillä kolmella kasvokuvalla yritän kuvailla Lowisan elämänvaiheita, sinnikkyyttä, haaveita, toiveikkuutta, pettymystä, surua, kipua ja huolta. Kenties kasvot saivat hieman omaa näköäni, sillä olenhan hänelle sukua. Ja valokuvia ei ole.

Uudelleen ja uudelleen Lowisan vaiheita tutkittuani tuntui, että näyttelyyn tarvittiin jokin kirjallinenkin tuotos. Päätin kirjoittaa kirjeen Lowisalle:

Voi Lowisa,

Olen ajatellut sinua paljon. Olen uudelleen ja uudelleen avannut vanhat kirkonkirjat ja etsinyt vastauksia minua askarruttaviin kysymyksiin. Haluaisin tuntea sinut paljon paremmin, mutta vain pienistä murusista olen muodostanut käsitykseni sinusta. Minulla olisi niin paljon kysyttävää, mutta joudun olemaan ilman vastauksia. Paljon jää arvausten ja luulojen varaan.

Synnyit Sookarin talossa Luvian Väipäreen kylässä vuonna 1785. Isäsi Johan Yrjönpoika Sookari oli talon lampuoti, sinun syntyessäsi jo 60-vuotias. Äitisi Liisa Jaakontytär Nordman Peränkylästä oli hänen toinen puolisonsa ja 35-vuotias, kun synnyit. Ennen sinua syntyi Iisak, mutta hän kuoli jo pienenä. Sait kasvaa ainoana lapsena, sillä isäsi lapset ensimmäisestä avioliitosta olivat jo aikuisia.

Siellä samassa Väipäreen kylässä asuit koko ikäsi. Et uskokaan kuinka seudut ovat muuttuneet. Merenlahti on kuivattu pelloiksi jo sata vuotta sitten ja Väipäreen kylän halkoo leveä tie Raumalta Poriin ja kauemmaksikin. Kylätie siellä vielä kulkee suloisena harjua pitkin ja minulle on kerrottu, missä sijaitsi alkuperäinen Sookarin talo. Siitä on jäljellä navetan kivijalkaa. Tuskin pikkuista Nummenpään torppaa, sinun kuolinmökkiäsi, enää on. Kunpa olisi, olisi edes tiilenpala vanhasta muurista. Ottaisin sen muistoksi sinusta.

Kuolemastasi on lähes 200 vuotta. Niin moni asia on muuttunut. Elämäsi olisi ollut paljon helpompaa nyt. Olisit saanut apua ja elämäsi olisi saanut jatkua pidempään. Ei yksinäinen äiti ole enää mikään hylkiö. Poikasi olisi saanut kasvaa tasavertaisena muiden lasten kanssa syntyperästään huolimatta. Hän olisi saanut käydä koulua ja hänen hyvinvoinnistaan olisivat huolehtineet muutkin kuin oma äiti.

Miten kestit sen kaiken? Hoidit vanhat vanhempasi ja vielä rutiköyhän ruotusotilaan, oman velipuolesi, joka oli sinua 30 vuotta vanhempi. Eikö sinulla ollut mahdollisuutta muiden tapaan lähteä kotoasi? Etkö löytänyt mistään sinulle sopivaa miestä, ikäistäsi, kaltaistasi? Eikö ollut ketään, jonka kanssa perustaa perhe?

Sait käydä rippikoulun ja opit lukemaan. Osasitko myös kirjoittaa? Voi kun jossain olisi vielä jäljellä nimikirjoituksesi.  Mitä kaikkea osasit? Osasitko lypsää, kehrätä, kutoa, neuloa, virkata, tehdä koreja, luutia, saviastioita, värjätä lankoja, kerätä yrttejä ja sieniä, kupata, takoa, taikoa, piirtää, laulaa, tanssia?

Missä pojat syntyivät? Auttoiko sinua joku, lämmittikö joku saunan ja veden  vai jouduitko ihan yksin synnyttämään? Kuka sinua neuvoi, kuinka pientä lasta hoidetaan?  

Kuka oli se mies, joka ei kantanut vastuutaan ja huolehtinut pojistaan? Oliko hän omalta kylältä vai joku kulkija kauempaa? Onko tarina skånelaisesta sotilaasta puutaheinää vai onko siinä jotain perää?

Jouduit hautaamaan pienen Gabriel-poikasi ja hyvästelemään vasta 8-vuotiaan Johan-poikasi kun sairastuit keuhkokuumeeseen etkä jaksanut kesään asti. Kuolit vain 44-vuotiaana vuonna 1830.

Haluan lohduttaa sinua, että poikasi Johan sai ihan kelpo elämän. Omalta kylältä Löytyn talosta oli kotoisin Lena, joka oli hyvä ihminen ja halusi ottaa hänet kasvattilapsekseen Rönnin Torppaan Pullin taloon Hanninkylään. Johan kävi rippikoulun ja sen jälkeen kiersi renkinä Luvian taloissa ja asettui sitten omaan Peltomaan torppaan Iso-Riihilän maille.

Rippikoulussa oli pappina sama Isaac Nordlund, joka oli kastanut molemmat poikasi ja sama pappi myöhemmin vielä vihki Johanin Johannansa kanssa ja ehtipä vielä kastaa heidän ensimmäiset lapsensa, Wilhelminan, Marian ja Idan. Luultavasti papin ehdotuksesta Johan otti sukunimekseen Grönroos, mutta helpompi oli kuitenkin käyttää talonnimeä, Peltomaa. Peltomaan Johan. Johanin pojista yksi sai nimen Isak, ehkäpä juuri tuon papin mukaan. Isak-nimi kulki kolmessa polvessa ja tuon kolmannen Isakin, äidinisäni Iisakki Ilmarin minäkin tunsin.

Meitä sinun jälkeläisiäsi meidän sukuhaarassamme on jo kahdeksan sukupolvea. Minä olen sinulle pojanpojan pojanpojan tyttärentytär.

Kun sopiva tilaisuus tulee, tulen tervehtimään sinua haudallesi Luvian hautausmaalle. Ehkä vaatimaton ristisi on siellä jossain. Ehkä piilotan pikkuisen Luvian savesta muovaamani muotokuvasi siihen johonkin ristin läheisyyteen.

Taru-Taina

 

 

 

 

Työhuone on siivottu

Eikun vaan uusia töitä tekemään

 

Vuonna 2021  on tulossa ainakin seuraavia näyttelyitä:

• Keramos ry:n kirjallisuusaiheiset näyttelyt Rauman kaupunginkirjastossa ja Eurajoen kirjastossa
• Oma kesänäyttely "Mielikki, mielenlintu" Elinan Terapiakellarissa Salon Angelniemellä
• Yhteinen näyttely "KesäHilmoja" Heli Väisäsen kanssa Pirkkalan Galleria 2:ssa
• Rauman Taiteilijaseuran kesänäyttely "Paluu" Kuuskajaskarin linnakesaaressa
• Luvia Outsiders In , 60 luvialaisen tai melkein luvialaisen töitä ihanassa Luvian Krikutillissä
  

Lisäksi uusia ja vanhempia töitäni on esillä

• Keramoksessa, Isokirkkokatu 1, VanhaRauma, avoinna lauantaisin klo 11-14 ja kesällä myös arkisin
  
• Rauman taidelainaamossa kirjaston toisessa kerroksessa, avoinna ke klo 15-18 ja la klo 11-14
  

 

 

Näyttelysuma

Meni kevät ja kesä ilman näyttelyitä, mutta sitten päätimme Helin kanssa tarttua tilaisuuteen ja pystyttää näyttely Sepän taloon, ihanaan vanhaan puutaloon Rauman kirjaston kupeessa. 

Julisteen kuva on Suomenlinnan taidekurssilta kesällä 2010

 

Tarkoitus oli rakentaa runsas ja vähän kokeileva näyttely. Ajattelimme, että voimme vähän pitää hauskaa näyttelyä rakentaessamme. Rakentamiseen varattiin aikaa.

Eikä sitä näyttelyä pienessä ajassa olisi rakennettukaan. Katossa, seinillä, pöytien ja pylväiden päällä, hyllyissä ja lattioilla on ehkä yli 300 työtä. Kukaan ei ole vielä jaksanut laskea. Veistoksia ja grafiikkaa tuotiin kotoa, Keramoksesta ja taidelainaamosta. Kumma kuinka paljon kotonakin oli koloja, joissa oli pienempiä ja suurempia veistoksia. Pylväitä, pulpetteja ja hyllyjä tuotiin kotoa, Keramoksesta, taidemuseolta ja ystävän luota. Paljon tarvittiin nauloja, ruuveja, rautalankaa, naruja, lankoja ja rimoja. 

Ei se näyttelynrakentaminen kuitenkaan mitään hauskanpitoa ollut, mutta silti kivaa, leppoisasti, ajan kanssa, hyvässä yhteisymmärryksessä. Pidin siitä, että aikaa oli runsaasti. Pystyimme tekemään kivoja ratkaisuja. Näyttely valmistui määräajassa emmekä varmaankaan siinä vaiheessa olleet ihan uupuneita suuren työmäärän jälkeen. Onneksi ei tarvinnut järjestää avajaisia, vaan päätimme pitää lopettajaiset. 

Lehdistökin huomasi meidät. Maarit Anttila ja Asko Tanhuanpää käyttivät aikaa ja saimme kunnolla palstatilaa.

Kaikki työt ovat viimeisen 23 vuoden ajalta. Vuonna 1997 me Helin kanssa tutustuimme ja teimme vierekkäin omakuviamme.  Sen jälkeen olemme olleet rinnakkain Keramoksessa, Rauman freinetkoulussa ja monessa muussa. Julisteen kuva on Suomenlinnan taidekurssilta kesältä 2010. 

Tämä näyttely on 12. yhteinen näyttelymme. Kokosimme julisteita ja lehtijuttuja Sepän talon seinälle. Aika paljon niitä on kertynyt. 

Samoihin aikoihin kun Polkua pysyttettiin, Porissa järjestettiin porilaisten ja raumalaisten yhteiset teosvälityspäivät. Lähetin sinne neljä teosta, mutta en käynyt itse ollenkaan näyttelyssä. Mutta hengessä olin kovasti mukana, sillä olin itse aktiivisena järjestämässä vastaavaa tapahtumaa Raumalla huhtikuussa 2018.

Suoraan Sepän talolta osa uusimmista töisäni siirtyy Osuuskunta Turun Tuulenpesän ikkunalle. Siskot-niminen näyttely on avoinna loppulokakuun. 

Kumma kevät 2020

Tänä keväänä ja alkukesällä taitaakin olla luvassa vähän toisenlaisia näyttelyitä. Osa näyttelyistä kuitenkin toteutuu ihan alkuperäisillä suunnitelmilla, esimerkiksi Rauman taiteilijaseuran Ikkunanäyttely Kauppakadulla. Sinne vien vähän vanhemman teoksen "Euran nuori emäntä"

Myöskin ympäristöön ja luontoon sijoittuvat näyttelyt Euran "Ylläty ympäristössä"  ja "Luotaamaton alue" Rauman saaristossa todennäköisesti toteutuvat. Itselläni on suunnitelmissa viedä Tiina Hinnerjoelle ja Tuula majakalle. Tai vaikka Tiina Päivärantaan. Jos vaikka pääsisin taas mukaan.

Osa näyttelyistä on netissä:  Rauman taidelainaamo on julkaissut facebook-sivullaan NETTILAINAAMON.  Sinne minäkin olen lähettänyt teoskuviani.

KERAMOS on kiinni, mutta sivuilla julkaisemme kuvia. Minäkin lisäsin omaan albumiini kuvia.

Muutama sovittu pienimuotoinen näyttely peruuntuu, mutta toivottavasti syksyllä taas suunnitelmat toteutuvat.

Kivityttöjä tein useampiakin tänä keväänä. Tämä on niistä ensimmäinen.

Oma näyttelyni muodostuu hiljalleen omalle pihalle, tällä kertaa kadun puolelle. Olen vähitellen sijoittanut teoksia, uusia ja vanhoja, ohikulkijoiden ihmeteltäväksi.

Kasvot valmistuivat alunperin Keramoksen juhlanäyttelyyn

Väiski, Elsen kurssilla 1990-luvulla tehty työ

Lintutyttöjä

Puunhalaaja

Hilkka