Grassinassa
Tähän on koottu kuvia, jotka näytetään Pinnala Talksissa Rauman Taidemuseossa 26.3. klo 17
 |
| Emme huomanneet pyytää ketään ottamaan meistä kuvaa, mutta otimme tuhottomasti enimmäkseen täysin epäonnistuneita selfieitä. |
Marraskuun 2025 vietimme ystäväni Heli Väisäsen kanssa Suomen Taiteilijaseuran Ateljeesäätiön taiteilijaresidenssissä Italian Grassinassa, Bagno a Ripolin kunnassa, lähellä Firenzeä, Toscanan kukkulalla.
 |
| kuva Grassinan nettisivulta |
 |
| La Torren kukkulan suunnasta kohti Casa Finlandesea |
Nyt kun marraskuun jälkeen on tullut joulu, alkuvuosi pakkasineen ja kevään uutta valoa, tuntuu, että ihanasta residenssikuukaudesta on jo kauhean pitkä aika ja Helin sanoin: värit ovat jo unissakin haalistuneet.
Koska olemme kohtapuoliin lupautuneet kertomaan kuukaudestamme Rauman Taidemuseon Pinnala Talks-tapahtumassa, päätin palata muistoihin ja kuviin.
Olin vieraillut Grassinan taidetalossa lokakuussa 2019 ja siitä alkaen unelmoin jonain vuonna sinne itsekin pääseväni. Unelma toteutui Helin avulla, sillä Helillä oli Suomen taidegraafikoiden jäsenenä mahdollisuus anoa residenssijaksoa. Koska unelma oli yhteinen ja hakemuksen jälkeen meille tarjottiin sopivaa aikaa, aloitimme rahankeruun. Ilmaistahan residenssissä asuminen ei ole.
Marraskuussa kanssamme Grassinan ateljeetalossa asui kaksi pariskuntaa Helsingistä ja yksi pariskunta Pohjois-Suomesta. Heihin oli kiva tutustua ja kaikki sujui oikein mukavasti. Osa teki ahkerasti taidetta, osa etätöitä ja kaikilla oli rauha keskittyä omaan työhönsä ja tapaansa viettää marraskuuta. Viimeisellä viikolla pidimme yhteisen juhlan ja viimeisenä päivänä erosimme kyynelsilmin.
 |
| Casa Finlandese on aika korkealla. |
 |
| Kuukauden päättyessä Ritva kutsui meidät näyttelyyn. Kohta tulee lisää vieraita; italialaisia taiteilijoita. |
Arkea
Arki oli ihanan rentoa. Nukuimme hyvin emmekä pitäneet kiirettä. Kävimme lähikaupassa, laitoimme ihan kelvollista, yksinkertaista ruokaa ja joimme edullista Chianti-viiniä. Opimme käyttämään kaasuliettä ja kierrättämään oikeat roskat oikeana päivänä. Käytimme hyttysverkkoa ja pistorasiaan työnnettävää hyttystentorjuntalaitetta, mutta kuumavesipulloja emme tarvinneet. Ikkunoissa oli kolme kerrosta, mutta ei verhoja. Kesti jonkun aikaa, ette tajusimme kuinka hyttysverkko kääntyy pois ja maisema aukeaa esteettömästi. Vasta ihan viimeisinä päivinä huomasin, että ikkunoiden ulkopuolella olevat vihreä puuosat olisi voinut kääntää ikkunan eteen pimentämään tilaa. Mutta pimennystä ei olisi tarvittu. Menimme usein aika myöhään nukkumaan ja heräsimme kun päivä valkeni. (18.marraskuuta päivän pituus 7.13-16.46, Helsingissä 8.47-15.50 ja Äkäslompolossa 9.44-14.31)
 |
| Coop tuli tutuksi |
 |
| Grassinan toripäivä |
 |
| Pahvipäivä Helin kuvaamana. Pahvit ja muovit kerättiin eri päivinä kerran viikossa. Biojätettä kerättiin kolme kertaa viikossa. |
 |
| Helin kuvaamia kottaraisia talvipuvuissaan |
 |
| Helin kuvaama silkkihaikara |
 |
| Liejukanoja |
 |
| Bellissimo gatto |
 |
| Turkinkyyhky |
 |
| Grassinan piazza ja päätepysäkki |
 |
| San Marco oli meidän peruspysäkki. Tällä kertaa mielenosoituksen vuoksi bussi nro 31 ei tullut sinne ollenkaan, vaikka Heli kuinka osoitti mieltään! |
 |
| Näyttötaulu ei aina pitänyt ihan paikkaansa. |
Opimme käyttämään paikallisia kulkuneuvoja ja hyväksyimme sen, että San Marcolla joutui joskus odottamaan todella kauan, sillä kaikki vuorot eivät kulkeneet tai ne kiersivät jotain väliaikaista reittiä. Syynä oli kuulemamme mukaan uuden raitiovaunuverkoston rakentaminen. Ongelmaa aiheutti myös se, että bussikuskit eivät hyväksyneet yhtiön myymistä ranskalaiselle yritykselle.
Taksia käytimme vain lähtöpäivänä. Välillä saimme kyydin kauppaan alakerran residenssiasukkaalta. Mutta meillä oli ihan erityinen, spesiaali kyyti. Tutustuimme jo residenssikuukautemme alkuvaiheessa suomalaissyntyiseen Maariaan, joka halusi viettää kanssamme aikaa ja tarjota kyydin mm. etruskikaupunki Volterraan ja ihanaan Sienaan. Maaria toimi oppaana ja löysi myös parhaat ravintolat.
 |
| Keskiaikaisessa Sienassa Myyn kanssa |
 |
| Kuva: Heli Eri kaupunginosissa (contrada) on omat liput Sienan kaupungissa. Kaksi kertaa vuodessa kaupunginosien välillä järjestetään contadojen välinen Palio-laukkakisa |
Fiesole
Yksi aika mielenkiintoinen ilmiö oli ambulanssin siunaaminen etruskikaupunki Fiesolessa. Kuuleman mukaan Italiassa pelastuslaitoksen toiminta perustuu aikalailla vapaaehtoisten lahjoittajien varoihin. Tässäkin oli varmaan yhdessä kerätty rahoitus uuteen ambulanssiin ja nyt oli aika kutsua piispa paikalle ja järjestää kulkue. Tapahtumaan kuului paljon ryhmäkuvia, iloa ja kulkueen jälkeen juhlaruokailu luostarin tiloissa.
 |
| Miehen selässä lukee Misericordie eli Armon veljeskunta. Tämä vapaaehtoisjärjestöjen verkosto on toiminut vuodesta 1244!!! |
Italian kieltä
Olimme aloittaneet valmistautumisen jo yli vuosi sitten osallistumalla Rauman kansalaisopiston italiankurssille. Siitä oli varmasti hyötyä ja kuukauden aikana tärkeimmät fraasit olivat meillä jo käytössä. Heli oli rohkea ja muutenkin selvästi pidemmällä kielen hallinnassa. Hän toimitti lähes kaikki asiat italiaksi. Välillä tietenkin käytimme googlen translateria, mutta ei sekään aina auttanut.
Nykytaidetta piazzoilla
Tärkeimmät museot ja tunnetuimmat teokset piti tietenkin tälläkin kertaa nähdä. Iloksemme kaduilla näkyi myös nykytaidetta ja ihan sattumalta osuimme mm. juuriavattuun Paratiisin polku-teemaiseen nykytaiteen näyttelyyn Palazzo Vecchiossa.
 |
| Naisiin kohdistuvaa väkivaltaa vastaan oli paljon näyttelyitä ympäri Firenzeä. Symbolina toimivat punaiset kengät. |
 |
| Andrea Roggin taidetta |
Museoita
 |
| Vähemmän museovieraita näkyi Marino Marini-museossa, meidän lisäksi vain muutama. Hieno museo! Upeita veistoksia. |
Museo Degli Innocentissa (Löytölastenkoti) oli perusnäyttelyn lisäksi tällä kertaa Toulouse Lautrec-näyttely, hienosti koottu, kiinnostava ja elämyksellinen.
Mutta tämän museon koskettavin osuus on talon historiasta kertova osuus ja erityisesti lokerikko, jossa on pieniä henkilöllisyystunnisteita, äitien lastensa kapaloihin piilottamia pieniä esineitä, puolikkaita medaljonkeja, ristejä ja nappeja. Näitä tunnisteita on museossa 40 000! Aiheesta avattiin vierailumme aikana uusi näyttely, mutta jostain syystä emme sinne menneetkään.
 |
| Kuva Museo Degli Innocentin julkaisusta |
Fra Angelicoa oli kahdessa paikassa, Palazzo Strozzissa ja Museo San Marcon luostarissa.
 |
| Juuri nyt esillä olevaan Beato Angelico-näyttelyyn piti ostaa liput etukäteen. |
 |
| Helin kuva Daavid-patsaasta |
 |
| Uffizzissa |
 |
| Agnolo di Polon Maria Magdalena 1500-luvulta on terrakottaa. Donatellon puinen ja hyvin samannäköinen Magdalena 1400-luvulta on inspiroinut Agnolo di Poloa |
 |
| Helin kuvaama Maria Magdalena |
 |
| Otin ainakin 100, ellei 200 tai 300 Madonna-aiheista kuvaa. |
 |
| Helin kuva Vyö-Mariasta. Netistä löytyi ihmeellistä tietoa tästä aiheesta |
Oma työskentely
Mari Aspola vietti kuukauden Casa Finlandiassa lokakuussa 2019.
 |
| Kuva: Mari Aspola |
 |
| Kuva: Mari Aspola |
Merja Ala-Olla vietti kuukauden residenssissä vuonna 2015
Meillä oli mukana piirustus- ja maalaustarvikkeita, minulla myös lankoja kirjontaan. Heli piirsi ja maalasi ahkerasti, minä vähemmän. Kirjonta jäi yhteen oliivipuun oksaan. Muutaman vesivärimaalauksen sain aikaan. Niissä on myös kultamaalia!
Ateljeestamme löytyi valkoista savea. Sen me liotimme ja muokkasimme. Sekoitimme joukkoon paikallisia yrttejä, kuivia lehtiä ja ruohosilppua. Muokatusta savesta teimme taloja, portaita, ikkunoita, pyykkejä ja virtaavaa vettä. Teoskokonaisuus tulee esille kesän 2026 yhteisnäyttelyyn Turkuun.
 |
| Helin kuva meidän ateljeesta |
 |
| Helin kuva pihan ruohosilpusta ja Tarun käsistä |
 |
| Nämä taloreliefit tulevat ensi kesän näyttelyyn.Ne pitäisi saada ehjänä Suomeen. |
 |
| Mikä lie idea oli, että harrastaisin kirjontaa?!? |
Käytimme myös aikaa yhteisen kesänäyttelyn suunnitteluun. Päätimme myös näyttelyn nimen: RACCONTI (Tarinoita). Racconti on esillä Turussa Brinkhallin kartanon Leivintuvassa 7.7. alkaen
Patikointia
Välillä kauppaan kierrettiin kymmenen kilometrin koukkauksen kautta ja lopuksi raahattiin ostokset ylös kukkulalle. Välillä lähdettiin muuten vaan pelkästään kävelemään, tutkimaan ja valokuvaamaan.
 |
| yhtäkkiä kukkulan laelta näkyi Firenzen Duomo. Helin kuvaamana tässä. |
 |
 |
| Helin kuvaamia persimoneja |
 |
| Heli kuvasi kaktuksen Myyn pihalla |
Grassina
Pyykkäreiden kylä
1800-luvulla Firenzen aateliset pesettivät pyykkinsä Grassinan pyykinpesijöillä.
 |
| Helin kuva kylätalosta, kansantalosta, Casa del Popolosta |
Firenze
Firenzen vanha keskusta alkoi tulla tutuksi. Paljon näimme ja paljon jäi näkemättä! Marraskuu ei ole vilkkain turistikuukausi, mutta kyllä meitä silti riitti. Marraskuun loppupuolella oli jo joulun lähestyminen näkyvissä kaikkialla.
 |
| Fransiscus Assisilaisen kaapu ja vyö Santa Crocessa |
 |
| Bobolin puutarhassa |
 |
Bobolin puutarhassa |
 |
| Ponte Vecchio |
Faenza oli yksi pääkohteistamme
Keramiikkakaupunki Faenza oli yksi pääkohteistamme. Pienessä kaupungissa oli yksi maailman suurimmista keramiikkamuseoista, keraamikkojen residenssi ja paljon pieniä keramiikkaputiikkeja. Ihmiset olivat todella ystävällisiä eikä maastoltaan tasaisessa pyöräilykaupungissa näkynyt marraskuussa paljonkaan turisteja. Kauppiaat olivat enemmän kiinnostuneita meistä kuin myymään tuotteitaan.
Faenzan keramiikkakaupunki liitettiin 31.10.2025 Unescon luovien kaupunkien verkostoon Unescon kohde
 |
| Kuva: Heli |
 |
| Helin kuva Faenzasta |
 |
| Kuva: Heli |
MIC
Museo Internazionale delle Ceramiche in Faenza
Siellä oli opetusmateriaalia
Siellä oli esillä laaja läpileikkaus maailman keramiikan historiasta
 |
| Fajanssi saa nimensä Faenzasta |
Esillä oli mahtava kokoelma keramiikkaveistoksia italiasta ja muualtakin maailmasta. Vuosikymmniä jatkuneen biennaalen töistä osa on jäänyt museon kokoelmiin. Myös suomalaisten töitä löytyy kokoelmasta.
 |
| Paikallisen Pietro Melandrin (1885-1976)taidetta oli esillä paljon |
 |
| Helin ottama yhteiskuva |
Ja parhaillaan oli esillä Kansainvälinen nykykeramiikan Biennaale.
 |
| 3d-tekniikkaa |
 |
| Edoardo Sessa, Bricks-pigeons |
 |
| Yksi biennaalen taiteilijoista oli saanut käyttöönsä museon pajatilan, tällä hetkellä siellä työskenteli nuorten sarjan palkittu, ranskalainen Lea Renard. Teosten lähtökohtana ovat vintage-esineet, joista hän on valmistanut muotit. |
 |
 The French artist, winner of the 63rd Faenza Prize under the age of 35, is currently in residence at MIC Faenza to create new works that will be exhibited in our Project Room from November 29, 2025, to January 18, 2026. Léa Renard is currently working on researching forms starting from vintage objects found in the city's markets.Second phase of Léa Renard's work.The French artist, winner of the 63rd Faenza Prize under the age of 35, is currently in residence at MIC Faenza to create new works that will be exhibited in our Project Room from November 29, 2025, to January 18, 2026.Léa Renard is currently working on researching forms starting from vintage objects found in the city's markets. |
Impruneta
Terrakottakaupunki Impruneta oli elämys. Terrakottaa oli kaikkialla. Imprunetan alueen savesta on aikoinaan valmistettu Firenzen Duomon kattotiilet ja monta sukupolvea sitten perustetut yritykset jatkavat toimintaansa ja tuotteita voi ostaa ympäri Euroopan (maailman?). Pääsimme kurkistamaan savivarastoja, ruukkujen ja koristeaiheiden valintaa sekä valtavia uuneja. Työ oli täydessä käynnissä ja saimme vapaasti katsella ympärillemme. Piha-alueella oli valtavat määrät ruukkuja ja muottiin valettuja veistoksia, myös joitain uniikkeja. Ostimme pienet muistot itsellemme.
 |
| Helin kuva |
 |
| Tuolta rinteestä se savi kaivetaan |
Pienen kaupungin kapeilla kaduillakin näkyi paljon terrakottaa. Ruukkuja oli tietenkin kaikkialla, mutta oli myös postilaatikoita, nimikylttejä ja monenlaisia veistoksia.
Ihan parasta
Jälkeenpäin ajatellen parasta oli ikkunastamme avautuva maisema, sen alati muuttuvat värit ja se taivas!
Miksi joskus uudestaan?
Paljon jäi näkemättä ja kokematta. Esimerkiksi viiniluukku jäi kokeilematta, vaikka siitä usein oli puhetta.
Vähän jäi harmittamaan myös kun en ymmärtänyt hakeutua katsomaan Donatellon puusta veistämää Maria Magdalenaa. Muihinkin Casa Finlandesen nimikkotaiteilijoihin haluaisin seuraavalla kerralla perehtyä paremmin.
Kauneus ja italian kieli. Niiden vuoksi voisin palata.
Tai jos ostaisi oman talon.
