Kärsimättömän koristeveistäjän luonnoksia
Lähestyin tulevan näyttelyn aihepiiriä monelta taholta.
Tutustui Engelin arkkitehtuuriin Helsingissä, perehdyin empire-tyylisuuntaan,
tulin tutuksi Vuojoen puiston ja erityisesti Kunnalliskodin vanhan omenapuun
kanssa, pidättelin sadetta ullakolla, kuljin kameran kanssa ja ikuistin
yleisnäkymiä ja yksityiskohtia, luin Vuojoen historiaa ja lastenkirjoja ja
tutkin kuvateoksia.
Lopulta minua innostivat kaikkein eniten kattojen, seinien,
porraskaiteiden, huonekalujen, ovien, peilien, kaakeliuunien ja astioiden
kukka- ja köynnösaiheiset ornamentit. Minua innosti myös orangeria ja siellä
kasvaneet eksoottiset kasvit. Ja erityisesti minua innosti itselleni
edellisestä näyttelystä rakkaaksi tullut vanha omenapuu orangerian vieressä.
Tein aikamatkan ja päätin olla kartanon koristeveistäjä,
jonka tehtävänä oli tehdä kauniin symmetrisiä koristereliefejä kartanon
hienoihin kaakeliuuneihin. Innoituksen lähteistä ei ollut pulaa. Koko
kasvimaailma aukeni eteeni. Laskin kukkien terälehtiä ja tutkin lehtimuotoja ja
hedelmien siemenkotia. Noteerasin jokaisen kukka-aiheisen kankaan, tapetin,
lautasliinan, minkätahansa ja tutkin kuinka tarkasti tai kuinka oivaltaen on
keskusornamentiikkaa sovellettu.
Aikamatkan jälkeen palasin nykyhetkeen ja huomasin, että en
ollut kummoinen, joskin innokas ja nopea koristeveistäjä.
Keskusornamenttikuvioiden täsmälliseen toteuttamiseen olisi tarvittu harpin ja
viivaimen käyttöön paremmin tottunut työntekijä. Ollakseen minun töitäni, oli niihin lisättävä
kasvot ja sen jälkeen vasta epätarkkuuden symmetriassa ja muodoissa pystyi
hyväksymään.
Näin syntyivät Puutarhurin unelmat:
-
Kunnalliskodin suloiset omenat
-
Fiinit viinit ja ananakset
-
Kauniisti kukkivat päärynäpuut
-
Karviaiset koreat
Satakunnan Kansa 20.9.2016
