lauantai 26. marraskuuta 2016

Valkoista









































Valkoinen on ilon väri, mutta on se myös surun väri. Valkoinen paljastaa kirkkauden, valot ja varjot, syvyyden ja synkkyyden. Valkoinen on toivon ja puhtauden väri. Valkoinen on rauhan ja viattomuuden väri.
Valkoinen ei ole väri. Valkoinen on enemmän.
Se on tauko. Se on hetki ajatella. Se on hiljaisuus.

Elämä kolhaisi minua pahan kerran joulun alla 23 vuotta sitten. Koin elämäni ensimmäisen menetyksen ja se järkytti mieltäni. Mutta mieli ei ollut musta. Se oli valkoinen. Varjoja oli paljon, mutta oli myös toivoa ja iloa.  Veistokset muuttuivat valkoisiksi.

Nyt on toisenlaista surua. Maailma on lohduton ja arvaamaton. Liian moni kärsii. Liian moni pelkää.
Siksi tämän joulun alla halusin jälleen tehdä valkoista: valkoisia rauhankyyhkyjä ja rauhanenekeleitä.

Rauhallista joulun odotusta toivotan!



sunnuntai 18. syyskuuta 2016

Vuojoki jatkuu


Kärsimättömän koristeveistäjän luonnoksia

Lähestyin tulevan näyttelyn aihepiiriä monelta taholta. Tutustui Engelin arkkitehtuuriin Helsingissä, perehdyin empire-tyylisuuntaan, tulin tutuksi Vuojoen puiston ja erityisesti Kunnalliskodin vanhan omenapuun kanssa, pidättelin sadetta ullakolla, kuljin kameran kanssa ja ikuistin yleisnäkymiä ja yksityiskohtia, luin Vuojoen historiaa ja lastenkirjoja ja tutkin kuvateoksia.
Lopulta minua innostivat kaikkein eniten kattojen, seinien, porraskaiteiden, huonekalujen, ovien, peilien, kaakeliuunien ja astioiden kukka- ja köynnösaiheiset ornamentit. Minua innosti myös orangeria ja siellä kasvaneet eksoottiset kasvit. Ja erityisesti minua innosti itselleni edellisestä näyttelystä rakkaaksi tullut vanha omenapuu orangerian vieressä.

Tein aikamatkan ja päätin olla kartanon koristeveistäjä, jonka tehtävänä oli tehdä kauniin symmetrisiä koristereliefejä kartanon hienoihin kaakeliuuneihin. Innoituksen lähteistä ei ollut pulaa. Koko kasvimaailma aukeni eteeni. Laskin kukkien terälehtiä ja tutkin lehtimuotoja ja hedelmien siemenkotia. Noteerasin jokaisen kukka-aiheisen kankaan, tapetin, lautasliinan, minkätahansa ja tutkin kuinka tarkasti tai kuinka oivaltaen on keskusornamentiikkaa sovellettu.

Aikamatkan jälkeen palasin nykyhetkeen ja huomasin, että en ollut kummoinen, joskin innokas ja nopea koristeveistäjä. Keskusornamenttikuvioiden täsmälliseen  toteuttamiseen olisi tarvittu harpin ja viivaimen käyttöön paremmin tottunut työntekijä.  Ollakseen minun töitäni, oli niihin lisättävä kasvot ja sen jälkeen vasta epätarkkuuden symmetriassa ja muodoissa pystyi hyväksymään.

Näin syntyivät Puutarhurin unelmat:

-       Kunnalliskodin suloiset omenat
-       Fiinit viinit ja ananakset
-       Kauniisti kukkivat päärynäpuut
-       Karviaiset koreat



Satakunnan Kansa 20.9.2016

sunnuntai 5. kesäkuuta 2016

Kesänäyttelyiden aika

 Savityttäret luonnon helmassa


Onneksi intoa riitti heti alkuvuonna niin, että oli mahdollista lunastaa lupaukset ja olla mukana kaikissa ihanissa kesänäyttelyissä. Helmikuussa kipeytin uudelleen jo aika hyvässä kunnossa olevan olkapääni ja pikkuhiljaa alkoi tietoisuuteen hiipiä ajatus, että tämä ei taida ihan tavallisilla teippauksilla parantua. Maaliskuussa todettiin jännerepeämä ja huhtikuussa leikattiin. Siinä piti päättää, että mitkä työt ovat tärkeimmät ja mihin ehdin palata sitten joskus kun leikkauksesta on toivuttu.

Ensimmäinen kesän näyttely, Rauman Taiteilijaseuran ja Rauman merimuseon yhdessä toteuttama MESSISSÄ,  avattiin 27.5. Sinne riitti yksi työ ja sen suunnitelmat olivat jo pitkällä. Olin mukana ideoimassa tätä näyttelyä ja innostuin meriteemasta, merensuojelusta ja omasta suhteestani mereen.

Tämän näyttelyn mahdollisesta tutosta taiteilijat ovat lupautuneet ohjaamaan 10% Itämeren suojeluun. Kuka tahansa voi tehdä lahjoituksia MESSISSÄ-suojelutilille.


 Hauruhelmaisen tytön riemu

MESSISSÄ-näyttelyn taiteilijat kirjoittivat ajatuksiaan merestä ja kertoivat myös sanallisesti omista töistään. Tässä on minun ajatuksiani:

Kun olin pieni tyttö, rakastin sukellella mökkirannan kirkkaissa vesissä. Kun painoi kasvot aivan veden pintaan, näki tarkasti pohjan kaikki kivet ja kasvit. Pohja oli niin kova, että vesi ei mennyt koskaan sekaisin. Vihreää rakkolevää kasvoi runsaasti. Syksyllä rakkolevä, hauru, ajautui rannalle ja muuttui mustaksi. Se muodosti paksuja kerroksia, jotka herättiin rautaharavalla ja talikolla kasaksi rantaleppien väliin. Sieltä se kärrättiin seuraavana keväänä lanoitteeksi perunapeltoon.


Päivää myöhemmin avattiin Keramoksen kesänäyttely, jonka yhteisenä teemana on kukat - luontoa siis siinäkin näyttelyssä. Puheenjohtaja Pirjo Heino pohdiskeli avajaispuheessaan, olisivatko kukkaset  vastapainona tälle kovalle ja niin rankalle ajalle. Ihminen tarvitsee luontoa ja kukkasten kauneutta ja  herkkyyttä. tähän näyttelyyn ehdin toteuttaa kolme uutta työtä ja esillä on myös yksi vähän vanhempi aiheeseen sopiva.

Kas, kaunis kesä

Kesäkuun alussa avattiin Eurajoen Vuojoen kartanossa YMPÄRISTÖKORU 2016-näyttely. Olen todella iloinen ja otettu, että pääsin mukaan näin komeaan näyttelyyn, joka oli hienosti organisoitu ja lopputulos sen mukainen, upea näyttely! 

Näyttelyn koordinaattori, läänintaiteilija Mollu Heino kävi tapaamassa minua ja suunnittelimme teostun sijoitusta. Hän ehdotti orangerian vieressä olevaa omenapuuta, jota kävin katsomassa. 



Ihastuin puuhun, joka kesän tultua muuttui uskomattoman kauniiksi, tuuheaksi piilopaikaksi leikkiville tytöilleni




Viime vuodet ovat saaneet minut kaipaamaan lapsuuden huimia ja hauskoja kiipeily-keinuttelu- ja temppuiluretkiä lähimetsiin ja leikkipuistoihin. Trapetsistaiteilijaa minusta ei tullut, mutta saven avulla voin toteuttaa huimimmatkin sirkustemppuni. 

Hiukset hulmuten ja letit heiluen villit fröökynät ja kurittomat piikatytöt kiipeilevät kesän ajan Vuojoen orangerian viereisessä omenapuussa. Tytöt ovat alusvaatteisillaan eikä mikään erota torpan tyttöä kartanon neidistä.
 
Sain kokonaisuudesta hyvää palautetta. Tässä Kirsi Järvisen blogi-kirjoitus Ympäristökoru-näyttelystä:
http://aistiunelmaa.blogspot.fi/2016/06/taidetta-ja-tunteita.html 


Viimeisenä työnä juuri ennen leikkaukseen menoa tein pikkuisen Hilman ja päätin tarjota sitä Luotaamaton alue-näyttelyyn Nurmeksen saareen. Mielessäni minulla oli Virtasen Hilma, joka eli koko ikänsä Nurmeksen Päivärannassa. Toukokuun puolivälissä sain tietää, että Hilma pääsee mukaan kivaan kesänäyttelyyn.

Päivärannan Hilma viettää lapsuudenkesää kotisaarellaan, Nurmeksessa. Hän tuntee saaren joka kolkan ja juoksee paljain jaloin sen kallioilla, hiekkarannoilla, mustikkametsissä ja karpaloisoilla. Hän kiinnittää keinunsa pihakoivuihin ja rantojen vahvoihin mäntyihin ja nauttii kesästä ja luonnosta.

Tarkoitus on, että Hilma keinuineen kiertää kesän 2016 aikana Nurmeksen eri paikoissa. Keinuun kiinnitetyssä viestissä retkeilijöitä pyydetään siirtämään Hilma kiikkumaan uuteen puuhun ja halutessaan siitä voi ottaa kuvan ja lähettää taiteilijalle osoitteeseen tarutaina@gmail.com. Näistä kuvista ja yleisön kommenteista syntyy Päivärannan Hilman dokumenttimateriaali.



Merellisen Uudenkaupungin Hellehattaroita-näyttelyyn Runonkulman galleriassa valmistui vesiaiheisia töitä:



Jäljellä tänä kesänä on vielä elokuinen  Elon hellimiä  Rauman taidemuseon piharakennuksessa

Juliste: Valto Vaalikivi


Juliste: Marjo Heino


Juliste: Jenny Vuorela





Juliste: Liisa Hyvönen

 
Juliste: Mervi Levanen





perjantai 26. helmikuuta 2016

Kukkia ja kartanoromantiikkaa


Nyrkit savessa ja mietteet kesässä. 


Kesäksi on tiedossa neljä eri näyttelyä, joita jo työstän, osin ajatuksissani, osin jo ihan konkreettisesti. Kukat, puutarhat, kasvit, metsät, meri, vedenalainen luonto, ne kaikki ja savinen tyttö siellä kukkien keskellä, puussa, vedessä, rannalla... 

 Onni on omistaa oma työhuone, pienikin. Siellä voi kaikessa rauhassa suunnitella, piirrellä, kirjoitella,
kuunnella Areenasta hyviä ohjelmia ja mikä tärkeintä, tehdä savitöitä!



 Aivan kesän kynnyksellä avataan Vuojoen kartanossa Ympäristökoru 2016. Näyttely on valtakunnallinen ja minulla on suuri kunnia olla siinä mukana.



Toukokuun lopussa avataan myös Keramos ry:n kukka-aiheinen Samottiruusuja ja muita kesäkukkia-näyttely omissa tiloissa Isokirkkokadulla

Touko-kesäkuun vaihteessa Rauman taiteilijaseura avaa oman kesänäyttelynsä Rauman merimuseon tornissa. Ja siellä olen mukana teemanmukaisilla töillä.
Tämän näyttelyn tuotosta 10 % ohjataan Itämeren suojeluun!


Heinäkuussa on luvassa jatkoa yhteisnäyttelyiden sarjaan Heli Väisäsen kanssa. Suuntana on tänä kesänä merellinen Uusikaupunki ja siellä Runonkulman galleria.