Saviset kyyneleet ja mitä siitä seurasi

Alkuvuosi meni sukulaisten pelloilta keräämäni ihanan sinisenharmaan ja  tahmean saven parissa. Löysin sopivat keinot muokkaamiseen ja yksikään savinaama ei mennyt uunissa rikki. Saviset kyyneleet-teos vaati paljon aikaa. Olin innostunut ja enimmäkseen tyytyväinen. 

Kirjoittelin projektista ihan toiseen blogiin: Saviset kyyneleet. Sieltä voi halutessaan käydä lukemassa mietteitäni peltosaven käytöstä ja tarinoita esivanhemmistani.

Projektin jälkeen en olekaan sitten tehnyt juuri mitään uutta, vain muutaman uurrosreliefin Kuuskajaskarin kesänäyttelyyn sekä joitain Vanha Rauma-aiheisia reliefejä.  Tuntuu, että ei ole mitään niin isoa ja merkittävää kuin minulle oli tuo projekti, johon liittyi niin paljon kaikenlaista. 

Kävin toukokuussa purkamassa Saviset kyyneleet-teoksen Rauman taidemuseon Sininen-näyttelystä. Levitin 33 savikasvoa kotipihaan ja mietin, että mitäs sitten. Päätin järjestellä esivanhempia pareittain ja asiat etenivät sitten niin, että sain tietää, ettei museon pihaan ollut suunnitteilla mitään. Ajattelin, että voisin ehkä siirtää koko Saviset kyyneleet-teokseni sinne ja ehkä muutakin ja pitää siellä 60-vuotisnäyttelyn. Muutaman mielipiteenvaihtorupeaman jälkeen päädyin kuitenkin ehdottamaan pihaa Keramoksen kesänäyttelyillä ja siihen päädyttiin. Samoihin aikoihin savikasvoja pyydettiin Kylmäpihlajaan ja minä päädyin pohtimaan, että mitkä pariskunnista matkustavat Saareen ja mitkä jäävät torin tuntumaan. 

 

Toukokuun loppupuolella rakensin molemmat pienet, mutta pitkäaikaiset näyttelyt ja laadin niihin seuraavat tekstit:

Esivanhempia majakkasaarella

Kylmäpihlajan majakan ravintolassa

Olen muokannut ja muovannut sukulaisteni lahjoittamasta peltosavesta, ikivanhasta merenpohjan savesta  kymmeniä esivanhempien muotokuvia.  Osa näistä isovanhemmista matkusti majakalle ja osa jäi Rauman Raatihuoneen pihalle. 

Majakkasaarelle olen valinnut sukulaisia, joilla on yhteys mereen, oikeita ja vähän kuviteltujakin sukulaisiani.

Erään vei meri, eräältä meri vei sydämen, eräältä meri vei puolison ja isän. Meri antoi leivän, meren takainen ihmemaa antoi toivoa paremmasta, mutta  koti-ikävä kuitenkin voitti. Erään lapsenlapsesta tuli kuuluisa raumalainen merikapteeni. Eräs aikansa seilattuaan palasi kotikonnuilleen maata viljelemään ja timprailemaan ulkomaiden ihmeitä mukaillen. 

Eräiden merikokemus rajoittuu Ruotsinristeilyyn ja majakan ihailuun Hanhisten mökkirannasta.

Maalaiset markkinoilla

Rauman Raatihuoneen Museopuutarhassa

Olen muokannut ja muovannut sukulaisteni lahjoittamasta peltosavesta, ikivanhasta merenpohjan savesta  kymmeniä esivanhempien muotokuvia.  Osa näistä isovanhemmista matkusti tänä kesänä Kylmäpihlajan majakalle ja osa jäi Rauman Raatihuoneen pihalle. 

Nämä Raatihuoneen pihalla esiintyvät esivanhempani ovat varmasti vierailleet Rauman torilla.

Kuvittelen, että jopa yksinäinen Lowisa kävi kerran elämässään markkinoilla Raumalla. 

Hienoille herroille Vanha Rauma vasta tuttu ja rakas onkin. Helsinkiäkin välillä asuttamassa ollut Olav Tala

toimi raatimiehenä 1500-luvulla, Grels Clementis Finno kirkkoherrana 1600-luvulla, ja hänen poikansa,

myöhemmin Lapin kirkkoherra Aurelius syntyi Raumalla, kenties tässä samassa nykyisen museon korttelissa

ja kyllä myös Lapin Kullanperässä asuneella kruununvouti Sundströmillä varmasti oli välillä asiaa Rauman kaupunkiin.

Venyilyä Kuuskajaskarissa

Ja tietenkin näyttely myös Helin kanssa: 

Venyilyä on jo 14. yhteinen näyttelymme.  

Kymmenen vuotta sitten olimme  Kuuskajaskarissa joogakurssilla. Joogasalina toimi tuolloin nykyinen kirjasto ja näyttelytila, Fagerströmin tupa. Nyt palasimme samaan tilaan, mutta tällä kertaa puolestamme joogaavat keramikkahahmot, yhteisteoksessa nimeltään  ”Ommm…”

 

Näyttelyssä on myös toinen yhteinen teos, joka vaihtaa nimeä aina näyttelypaikan mukaan. Tällä kertaa teos sai kesäisen nimen ”Juhannus”.

Venyilyä-näyttelyn keramiikkaveistokset ja -reliefit on tehty korkeapolttoisesta kivitavarasavesta ja käsitelty oksideilla, enkobeilla ja lasitteilla.

Näyttely on avoinna ravintola Vanha Kasarmin aukioloaikoina. Yhteysalus Kuuskajaskarin linnakesaarelle kulkee päivittäin. 

Uusi vuosi, samat kujeet

 

Innostuin peltosavesta niin, että päätinkin jatkaa savisia sukututkimuksiani. Pääsen sinisellä savella ja sinisillä ja savisilla mietteilläni mukaan Rauman Taiteilijaseuran SININEN-näyttelyyn.

Tuleva näyttely täyttää tällä hetkellä vapaa-aikani ja ajatukseni. Sukulaisilta saatu savi sekä keskeneräiset ja valmiitkin esi-isien muotokuvat valtaavat tilaa työhuoneessa ja autotallissa päivä päivältä enemmän. Näyttely aukeaa maaliskuussa.

 

Maaliskuussa on myös vuoroni olla Rauman taidelainaamon kuukaudentaiteilija. Näyttelylle olen suunnitellut nimeä Salaisuuksia. 

Heli Väisäsen kanssa jatkamme yhteisten näyttelyiden sarjaa. Kesällä 2022 esittäydymme Kuuskajaskarin saaressa, Fagerströmin tuvassa.

Lisäksi tulossa on ainakin Keramoksen ja Taiteilijaseuran kesänäyttely, ehkä muutakin kivaa. 

Kesää kohti!