Uutta oppimassa

Näyttelyitä

Keramiikkaharrastukseni on mennyt ihan sekavaksi. Näyttelyitä on ollut niin paljon, että en oikein enään pysy kärryillä. On ollut monenlaisia ryhmänäyttelyitä ja joitain jopa yksikseen. Heli Väisäsen kanssa meillä oli jo 15. yhteinen näyttely, tällä kertaa ihanassa Runonkulman galleriassa Uudessakaupungissa. Meidän paljon ihastusta osakseen saanut joogaryhmämme "Ommmm..." joogasi tänä kesänä ensin Pyhärannan Muijalassa ja sitten Luvian Krikutillissä. Keramoksen kanssa vierailimme Kuuskajaskarin saarella. Aika merellisiä paikkoja tänä vuonna. 

Heli Väisäsen ja minun yhteisteos "Ommmm" Luvian Krikutillin Omaisuus-näyttelyssä

Olen myös kokeillut muutakin kuin keramiikkaa, mm. syväpainografiikkaa ja maaväreillä maalaamista ja niistäkin on ollut pieniä näyttelyitä, joissa olen ollut mukana. 

Savea, poltettua savea, merilevää, tervaleppää, mustikkaa, männyn kaarnaa ja hiiltä
samoilta seuduilta, joissa kuvan Anni on asunut, ja joilla itsekin nykyisin liikuskelen.

Villisavea

Itselleni merkittävimmät näyttelyt ovat olleet yksityisnäyttelyt "Lahja" Galleria Räyhässä ja "Tarina" Kauttuan Ruukinpuiston Maitokopissa. Niissä olen esitellyt villisavesta, sukusavesta, peltosavesta tekemiäni esi-isien muotokuvia ja muuta punasavista. 

Mikko Pouta, euralainen esi-isäni 1500-luvulta

Euran sydän, jonka savi on haettu Euran Sorkkisista 10 polven serkun pellolta

Tähän sukusaviprojektiin liittyy myös blogi, jonka kirjoittamisen aloitin keväällä 2022 kun valmistauduin Rauman taiteilijaseuran SININEN-näyttelyyn  https://savisetkyyneleet.blogspot.com/

Lasitteiden valmistusta

Kiinnostaa toki oppia kaikenlaista ja monilla eri taiteen alueilla, mutta kyllä kiinnostavinta kuitenkin on keramiikka ja kaikki siihen liittyvä. Keväällä otimme Keramoksen porukalla osaa lasitekurssiin, siis nimenomaan lasitteiden valmistuskurssiin. Rohkenin kurssin jälkeen tekemään neljä ämpärillistä lasitetta Keramos-ryhmän käyttöön. 

Dreijausta

Myös dreijaus on alkanut kiinnostaa. Vajaa vuosi sitten otin osaa Turun Tuulenpesän dreijauskurssille ja pääsin jo hyvään alkuun. Muutama viikko sitten harjoittelu jatkui Rauman kansalaisopistossa Eija Hietasen kurssilla. Molemmilla kursseilla osa kipoista on tehty omasta sukusavesta eli sukulaisten ja esi-isien pelloilta saamastani villisavesta. Dreijaukseen voi luultavasti hurahtaa. Näin kävi nyt.

Puupolttoa

Mutta isoin muutos elämässäni on eläkkeelle jääminen. Nyt minulla on enemmän aikaa savitöille. Alkajaisiksi ilmoittauduin Åbo Akademin avoimeen yliopistoon kemiaa, geologiaa ja keramiikkaa yhdistävälle kurssille, jonka loppuhuipentumana meillä on puupoltto Koroisilla. Siitä myöhemmin!