Taru-Tainan keramiikkaa: Kesänäyttelyiden aika

Savityttäret luonnon helmassa

Onneksi intoa riitti heti alkuvuonna niin, että oli mahdollista lunastaa lupaukset ja olla mukana kaikissa ihanissa kesänäyttelyissä. Helmikuussa kipeytin uudelleen jo aika hyvässä kunnossa olevan olkapääni ja pikkuhiljaa alkoi tietoisuuteen hiipiä ajatus, että tämä ei taida ihan tavallisilla teippauksilla parantua. Maaliskuussa todettiin jännerepeämä ja huhtikuussa leikattiin. Siinä piti päättää, että mitkä työt ovat tärkeimmät ja mihin ehdin palata sitten joskus kun leikkauksesta on toivuttu.

Ensimmäinen kesän näyttely, Rauman Taiteilijaseuran ja Rauman merimuseon yhdessä toteuttama MESSISSÄ, avattiin 27.5. Sinne riitti yksi työ ja sen suunnitelmat olivat jo pitkällä. Olin mukana ideoimassa tätä näyttelyä ja innostuin meriteemasta, merensuojelusta ja omasta suhteestani mereen.

Tämän näyttelyn mahdollisesta tutosta taiteilijat ovat lupautuneet ohjaamaan 10% Itämeren suojeluun. Kuka tahansa voi tehdä lahjoituksia MESSISSÄ-suojelutilille.

Hauruhelmaisen tytön riemu

MESSISSÄ-näyttelyn taiteilijat kirjoittivat ajatuksiaan merestä ja kertoivat myös sanallisesti omista töistään. Tässä on minun ajatuksiani:

Kun olin pieni tyttö, rakastin sukellella mökkirannan kirkkaissa vesissä. Kun painoi kasvot aivan veden pintaan, näki tarkasti pohjan kaikki kivet ja kasvit. Pohja oli niin kova, että vesi ei mennyt koskaan sekaisin. Vihreää rakkolevää kasvoi runsaasti. Syksyllä rakkolevä, hauru, ajautui rannalle ja muuttui mustaksi. Se muodosti paksuja kerroksia, jotka herättiin rautaharavalla ja talikolla kasaksi rantaleppien väliin. Sieltä se kärrättiin seuraavana keväänä lanoitteeksi perunapeltoon.

Päivää myöhemmin avattiin Keramoksen kesänäyttely, jonka yhteisenä teemana on kukat - luontoa siis siinäkin näyttelyssä. Puheenjohtaja Pirjo Heino pohdiskeli avajaispuheessaan, olisivatko kukkaset vastapainona tälle kovalle ja niin rankalle ajalle. Ihminen tarvitsee luontoa ja kukkasten kauneutta ja herkkyyttä. tähän näyttelyyn ehdin toteuttaa kolme uutta työtä ja esillä on myös yksi vähän vanhempi aiheeseen sopiva.

Kas, kaunis kesä

Kesäkuun alussa avattiin Eurajoen Vuojoen kartanossa YMPÄRISTÖKORU 2016-näyttely. Olen todella iloinen ja otettu, että pääsin mukaan näin komeaan näyttelyyn, joka oli hienosti organisoitu ja lopputulos sen mukainen, upea näyttely!

Näyttelyn koordinaattori, läänintaiteilija Mollu Heino kävi tapaamassa minua ja suunnittelimme teostun sijoitusta. Hän ehdotti orangerian vieressä olevaa omenapuuta, jota kävin katsomassa.

Ihastuin puuhun, joka kesän tultua muuttui uskomattoman kauniiksi, tuuheaksi piilopaikaksi leikkiville tytöilleni

Viime vuodet ovat saaneet minut kaipaamaan lapsuuden huimia ja hauskoja kiipeily-keinuttelu- ja temppuiluretkiä lähimetsiin ja leikkipuistoihin. Trapetsistaiteilijaa minusta ei tullut, mutta saven avulla voin toteuttaa huimimmatkin sirkustemppuni.

Hiukset hulmuten ja letit heiluen villit fröökynät ja kurittomat piikatytöt kiipeilevät kesän ajan Vuojoen orangerian viereisessä omenapuussa. Tytöt ovat alusvaatteisillaan eikä mikään erota torpan tyttöä kartanon neidistä.

Sain kokonaisuudesta hyvää palautetta. Tässä Kirsi Järvisen blogi-kirjoitus Ympäristökoru-näyttelystä:
http://aistiunelmaa.blogspot.fi/2016/06/taidetta-ja-tunteita.html

Viimeisenä työnä juuri ennen leikkaukseen menoa tein pikkuisen Hilman ja päätin tarjota sitä Luotaamaton alue-näyttelyyn Nurmeksen saareen. Mielessäni minulla oli Virtasen Hilma, joka eli koko ikänsä Nurmeksen Päivärannassa. Toukokuun puolivälissä sain tietää, että Hilma pääsee mukaan kivaan kesänäyttelyyn.

Päivärannan Hilma viettää lapsuudenkesää kotisaarellaan, Nurmeksessa. Hän tuntee saaren joka kolkan ja juoksee paljain jaloin sen kallioilla, hiekkarannoilla, mustikkametsissä ja karpaloisoilla. Hän kiinnittää keinunsa pihakoivuihin ja rantojen vahvoihin mäntyihin ja nauttii kesästä ja luonnosta.

Tarkoitus on, että Hilma keinuineen kiertää kesän 2016 aikana Nurmeksen eri paikoissa. Keinuun kiinnitetyssä viestissä retkeilijöitä pyydetään siirtämään Hilma kiikkumaan uuteen puuhun ja halutessaan siitä voi ottaa kuvan ja lähettää taiteilijalle osoitteeseen tarutaina@gmail.com. Näistä kuvista ja yleisön kommenteista syntyy Päivärannan Hilman dokumenttimateriaali.