Grassinassa
Marraskuun 2025 vietimme ystäväni Heli Väisäsen kanssa Suomen Taiteilijaseuran Ateljeesäätiön taiteilijaresidenssissä Italian Grassinassa, Bagno a Ripolin kunnassa, lähellä Firenzeä, Toscanan kukkulalla.
Nyt kun marraskuun jälkeen on tullut joulu, alkuvuosi pakkasineen ja kevään uutta valoa, tuntuu, että ihanasta residenssikuukaudesta on jo kauhean pitkä aika ja Helin sanoin: värit ovat jo unissakin haalistuneet.
Koska olemme kohtapuoliin lupautuneet kertomaan kuukaudestamme Rauman Taidemuseon Pinnala Talks-tapahtumassa, päätin palata muistoihin ja kuviin.
Olin vieraillut Grassinan taidetalossa lokakuussa 2019 ja siitä alkaen unelmoin jonain vuonna sinne itsekin pääseväni. Unelma toteutui Helin avulla, sillä Helillä oli Suomen taidegraafikoiden jäsenenä mahdollisuus anoa residenssijaksoa. Koska unelma oli yhteinen ja hakemuksen jälkeen meille tarjottiin sopivaa aikaa, aloitimme rahankeruun. Ilmaistahan residenssissä asuminen ei ole.
Marraskuussa kanssamme Grassinan ateljeetalossa asui kaksi pariskuntaa Helsingistä ja yksi pariskunta Pohjois-Suomesta. Heihin oli kiva tutustua ja kaikki sujui oikein mukavasti. Osa teki ahkerasti taidetta, osa etätöitä ja kaikilla oli rauha keskittyä omaan työhönsä ja tapaansa viettää marraskuuta. Viimeisellä viikolla pidimme yhteisen juhlan ja viimeisenä päivänä erosimme kyynelsilmin.
Arkea
Arki oli ihanan rentoa. Nukuimme hyvin emmekä pitäneet kiirettä. Kävimme lähikaupassa, laitoimme ihan kelvollista, yksinkertaista ruokaa ja joimme edullista Chianti-viiniä. Opimme käyttämään kaasuliettä ja kierrättämään oikeat roskat oikeana päivänä. Käytimme hyttysverkkoa ja pistorasiaan työnnettävää hyttystentorjuntalaitetta, mutta kuumavesipulloja emme tarvinneet. Ikkunoissa oli kolme kerrosta, mutta ei verhoja. Kesti jonkun aikaa, ette tajusimme kuinka hyttysverkko kääntyy pois ja maisema aukeaa esteettömästi. Vasta ihan viimeisinä päivinä huomasin, että ikkunoiden ulkopuolella olevat vihreä puuosat olisi voinut kääntää ikkunan eteen pimentämään tilaa.
KIERRÄTYS, KAUPPA, BUSSIPYSÄKKI, KEITTIÖ
Opimme käyttämään paikallisia kulkuneuvoja ja hyväksyimme sen, että San Marcolla joutui joskus odottamaan todella kauan, sillä kaikki vuorot eivät kulkeneet tai ne kiersivät jotain väliaikaista reittiä. Syynä oli kuulemamme mukaan uuden raitiovaunuverkoston rakentaminen.
Taksia käytimme vain lähtöpäivänä. Välillä saimme kyydin kauppaan alakerran residenssiasukkaalta. Mutta meillä oli ihan erityinen, spesiaali kyyti. Tutustuimme jo residenssikuukautemme alkuvaiheessa suomalaissyntyiseen Maariaan, joka halusi viettää kanssamme aikaa ja tarjota kyydin mm. etruskikaupunki Volterraan ja ihanaan Sienaan. Maaria toimi oppaana ja löysi myös parhaat ravintolat.
Yksi aika mielenkiintoinen ilmiö oli ambulanssin siunaaminen etruskikaupunki Fiesolessa
KUVA
Italian kieltä
Olimme aloittaneet valmistautumisen jo yli vuosi sitten osallistumalla Rauman kansalaisopiston italiankurssille. Siitä oli varmasti hyötyä ja kuukauden aikana tärkeimmät fraasit olivat meillä jo käytössä. Heli oli rohkea ja muutenkin selvästi pidemmällä kielen hallinnassa. Hän toimitti jo monia asioita italiaksi. Välillä tietenkin käytimme googlen translateria, mutta ei sekään aina auttanut.
HASSU KÄÄNNÖSLUVA
Taidenäyttelyitä
Tärkeimmät museot ja tunnetuimmat teokset piti tietenkin tälläkin kertaa nähdä. Iloksemme kaduilla näkyi myös nykytaidetta ja ihan sattumalta osuimme mm. juuriavattuun Paratiisin portit-teemaiseen nykytaiteen näyttelyyn Palazzo Vecchiossa.
KUVA
PUNAISET KENGÄT
Vähemmän museovieraita näkyi Marino Marini-museossa ja Löytölasten kodin näyttelyssä kun taas juuri nyt esillä olevaan Beato Angelico-näyttelyyn piti ostaa liput etukäteen.
Ihmettelimme kullan määrää, ihania värejä ja renessanssin maalausperinteen symboliikkaa.
VYÖ-MARIA, MARIA MAGDALENA, MADONNA-AIHEET
Taiteentekemistä
Meillä oli mukana piirustus- ja maalaustarvikkeita, minulla myös lankoja kirjontaan. Heli piirsi ja maalasi ahkerasti, minä vähemmän. Kirjonta jäi yhteen oliivipuun oksaan.
Ateljeestamme löytyi valkoista savea. Sen me lioitimme ja muokkasimme. Sekoitimme joukkoon paikallisia yrttejä, kuivia lehtiä ja heinää. Muokatusta savesta teimme taloja, portaita, ikkunoita, pyykkejä ja virtaavaa vettä. Teoskokonaisuus tulee esille kesän 2026 yhteisnäyttelyyn Turkuun.
HELI TYÖSKENTELEE, SAVITALOT, MUN KIRJONTA, TYÖPÖYTÄ
Käytimme myös aikaa yhteisen kesänäyttelyn suunnitteluun. Päätimme myös näyttelyn nimen: RACCONTI (Tarinoita).
Patikointia
Välillä kauppaan kierrettiin kymmenen kilometrin koukkauksen kautta ja lopuksi raahattiin ostokset ylös kukkulalle. Välillä lähdettiin muuten vaan pelkästään kävelemään, tutkimaan ja valokuvaamaan.
KAUNEUTTA MAISEMIA, KUKKIA, PUITA, VIINIÄ, SITRUUNAA, OLIIVIPUUT
Firenze
Firenzen vanha keskusta alkoi tulla tutuksi. Paljon näimme ja paljon jäi näkemättä! Marraskuu ei ole vilkkain turistikuukausi, mutta kyllä meitä silti riitti. Marraskuun loppupuolella oli jo joulun lähestyminen näkyvissä kaikkialla.
Faenza
Keramiikkakaupunki Faenza oli yksi pääkohteistamme. Pienessä kaupungissa oli yksi maailman suurimmista keramiikkamuseoista, keraamikkojen residenssi ja paljon pieniä keramiikkaputiikkeja. Ihmiset olivat todella ystävällisiä eikä maastoltaan tasaisessa pyöräilykaupungissa näkynyt marraskuussa paljonkaan turisteja. Kauppiaat olivat enemmän kiinnostuneita meistä kuin myymään tuotteitaan.
Faenzan keramiikkakaupunki liitettiin 31.10.2025 Unescon luovien kaupunkien verkostoon Unescon kohde
Impruneta
Terrakottakaupunki Impruneta oli elämys. Terrakottaa oli kaikkialla. Imprunetan alueen savesta on aikoinaan rakennettu Firenzen Duomon kattotiilet ja monta sukupolvea sitten perustetut yritykset jatkavat toimintaansa ja tuotteita voi ostaa ympäri Euroopan (maailman?). Pääsimme kurkistamaan savivarastoja, ruukkujen ja koristeaiheiden valintaa sekä valtavia uuneja. Työ olo täydessä käynnissä ja saimme vapaasti katsella ympärillemme. Piha-alueella oli valtavat määrät ruukkuja ja muotiin valettuja veistoksia, myös joitain uniikkeja. Ostimme pienet muistot itsellemme.
Pienen kaupungin kapeilla kaduillakin näkyi paljon terrakottaa. Ruukkuja oli tietenkin kaikkialla, mutta oli myös postilaatikoita, nimikylttejä ja monenlaisia veistoksia.
Ihan parasta
Jälkeenpäin ajatellen parasta oli ikkunastamme avautuva maisema, sen alati muuttuvat värit ja se taivas!
TAIVAITA
