2023
Tuntumia
Runonkulman galleria
 |
Omaisuus
Luvian Krikutilli
Kesän sylissä
Kuuskajaskari
InSituFinland
Tarina
Kauttuan Ruukinpuisto
Rauman Lumen-valotaidetapahtuma
Tanssii taivaan tulien kanssa
Galleria Fogga
Lahja
Galleria Räyhä, Turku
2022
Runollista
Runonkulman galleria
Rakkautta ilmassa
Vakka-Suomen taideyhdistys, Uusikaupunki
Keramos Eurajoen kirjastossa
Kylmäpihlajan majakan ravintola kesä 2022
Kuukauden taiteilija
Rauman taidelainaamo, maaliskuu
2021
KesäHilmoja
Heli Väisäsen kanssa
Pirkkalan Galleria 2:ssa
1.7.-9-8-2021
2020
Polku
Siskot
Ikkunanäyttely
PeeÄrrä
Kirjaston vitriininäyttely
Luotaamaton alue
2019
Fogga
Luotaamaton alue
Fogga
2018
Juhlien jälkeen
Minun sielunmaisemani on punainen kalastajantorppa Rauman saaristossa. Sellainen oli meidän perheen kesämökki Hanhisissa. Ehkä omat lapsuudenmuistot saivat minut niin kovasti pitämään ja liikuttumaan kirjan "Luodon torppia ja torppareita"-kirjan kertomuksista.
Kirjan Rauman pohjoisen saariston elämänmenosta ovat kirjoittaneet sisarukset Eira Nordman ja Hilkka Pohjanoksa. Kirja on minulla venekirjastossa ja luen uudelleen ja uudelleen samoja kertomuksia ja yritän etsiä torppien jäänteitä saarista ja kuvitella pihapiirit ja elämänmenon.
Luotaamaton alue-näyttelyssä on tänä vuonna mukana kalastajatorpan tyttö, Hilkka. Hän nököttää rantakivellä Päivärannan laiturin lähistöllä.
Hilkka on kunnianosoitus Eira Nordmanille ja Hilkka Pohjanoksalle,
Tuulitukkaisia
Tuulitukkaiset
ovat kulkeneet matkassani kohta 30 vuotta, häipyneet välillä unholaan ja taas
palanneet. Jokin siinä aiheessa minua niin kovasti kiehtoo. Ehkä se on se
elementti, joka ei näy – tuuli. Mutta on siinä muutakin. Pystyn palauttamaan
mieleeni kuvan, jonka näin kauan sitten erään taidemuseon seinällä. Se oli
maalaus tytöstä, jonka punaiset hiukset taianomaisesti muuttuivat osaksi
maisemaa. Sen taianomaisuuden haluaisin tavoittaa.
Katanpäässä
olen käynyt vain kerran ennen tätä näyttelyä. Vietimme saarella vuorokauden
tutustuen historiaan, luontoon, lampaisiin ja taidenäyttelyyn. Oli heinäkuu ja
satamapoukamassa oli lämmintä ja tyyntä. Tuulisille rannoille piti pukeutua
lämpimästi. Mutta lännestä tuuli navakasti ja saarelta lähtö on jäänyt mieleen.
Pieni veneemme keikkui sivuaallokossa ja kääntyminen kohti itää ja etelää
tuntui pelottavalta ja lähes mahdottomalta. Kohta olimme Kustavin rännissä ja
taas oli tyyntä ja leppoisaa.
Tuulen
voimakkuus ja suunta ovat veneilijälle ihan keskeisiä. Senhän tietää jokainen
tämänkin näyttelyn vierailija. Elämä itse on kuin tuuli: voimakas, tyyni,
myrskyisä, puuskittainen, leuto, lempeä, yllätyksellinen.
Tein inventaarion ja laskin, että
minulla on noin sata kiloa kuivaa savea. Osa säkeistä oli yli 20 vuotta
vanhoja. Tutkin nettiä ja tein listaa savistani, niiden väreistä, polttolämpötiloista
ja muista ominaisuuksista. Tein koepaloja ja aloin hävittää savia.
Olin jo aiemmin työstänyt
muutamankin projektin, joissa ideana oli, että teosten savet ovat erivärisiä:
Kaikenmaailman nukkesiskot ja Kaikenmaailman merkkejä. Tästä olisi hyvä jatkaa
teossarjalla, jossa voi luontevasti olla erivärisiä savia.
Päätin tehdä kukkaruukkuja, joiden koko määräytyy savimäärän mukaan. Punaisesta
ikivanhasta savesta tuli keskikokoinen ruukku, korkkisavesta aika iso, magma
crankistakin hyvän kokoinen, espanjanmustasta korkea, valkoisesta ihan mini.
Päätin yhdistää tähän toisen jo vuosikymmeniä vanhan harrastukseni. Aloin
juuruttaa huonekasveja, joita voin istuttaa valmiisiin ruukkuihin. Nämä
huonekasvit ovat alun perin lahjoja,. Jokaisella kasvilla on tarinansa: sädearalia
koululta, peikonlehti tupaantuliaislahjaksi, enkelinsiipi äidiltä, rönsylilja
tyttäreltä, kultaköynnös omasta luokasta, fiikus äidiltä, aasinkorva
työkavereilta, apostolinmiekka seminaarin puutarhalta, traakkipuu oppilaalta.
Mutta ovatko ne mitään taideteoksia, joita voisi näyttelyyn viedä. Päätin siis
liittää mukaan vielä kolmannen ja neljännen harrastukseni. Kukkaruukkuihin voi
hyvin istuttaa kasvien lisäksi kiipeileviä, joogaavia ja lukevia tyttöhahmoja, joiden mallina voivat olla
Gauguinin iki-ihanat tahitilaistytöt tai omat reettani, kerttuni ja ainoni
elävänmallinpiirustuksesta.
HELLEHATTAROITA Uudenkaupungin Runonkulman galleriassa
LUOTAAMATON ALUE 2016
Vuojoen YMPÄRISTÖKORU 2016
Syysreissu
13.-31.10.2015
13.-31.10.2015
Hylätyt
23.7.2015-23.6.2016
Tänä kesänä Kataviston hylätty navetta saa vieraakseen
vuosien varrella hylättyjä, rikkoutuneita ja syystä tai toisesta syrjään siirrettyjä ja unohdettuja
keramiikkateoksia. Toivottavasti teokset saavat uudessa ympäristössä, navetan
hämäryydessä uuden elämän. Toivottavasti navettaan saapujat tai sinne
sattumalta osuneet kulkijat löytävät teoksista uusia tarinoita ja nauttivat
hylätyn tilan salaperäisestä ilmapiiristä.
Lisää tietoa luotaamaton alue-projektista
13.6.-19.7.2015
Taidelainaamon marraskuun taiteilijana
Tytöt kylässä
6.8.-6.9.2014
Yksi asia johtaa toiseen ja asiat kietoutuvat toisiinsa,
niin tälläkin kertaa. Ystävyys Pirkon kanssa liittyy nukkeihin ja
tyttöihin. Pirkon työhuoneesta tuli
nukketalo kun Unicef-nuket muuttivat sinne ja nukketalkoot aloitettiin.
Nukketalkoista tuli kivoja keskusteluiltoja, joiden teemat usein liittyivät
tyttäriin, tyttöihin ja nukkeihin. Samalla syntyi uusia eri värisiä nukkeja,
jotka saivat käsissämme kasvot, ilmeen, hiukset, vaatteet, persoonallisuuden, yksilöllisyyden,
kansallisuuden ja nimen.
Savityöni ovat minulle myös tyttäriä, savityttäriksi niitä
kutsunkin. Työt ovat enimmäkseen tänä vuonna syntyneitä. Uusimmat ”Kaiken
maailman nukkesiskot” saivat innoituksen nukeista, Unicef-nukeista ja
mallinukeista. Nuken vartalo on kaavamainen, muotilla tehty. Mistä sitten
syntyy tarvittava yksilöllisyys, jotta nukke voi saada nimen. Nämä nukketorsot tein
erivärisistä savista ja ne ovat ensimmäistä kertaa esillä Pienessä
galleriahuoneessa.
Kesäpesä
4.-14.6.2014
4.-14.6.2014
Pitkään yhdessä työtä tehneet luokanopettajat Taru-Taina Nora ja Heli Väisänen ovat avanneet Kesäpesä-näyttelyn Keramos ry:n tiloissa Isokirkkokatu 1. Molemmilta on näyttelyssä esillä keramiikkaa ja Heli Väisäseltä myös grafiikkaa.
– Yhteinen näyttely oli meille hyvin luonnollinen ratkaisu, sillä työskentelemme ja vietämme muutenkin aikaa tosi paljon yhdessä. Lisäksi näyttelyn työt sopivat hyvin yhteen, kertoo Taru-Taina Nora.
Näyttelyssä molemmat taiteilijat käsittelevät naisaiheita. Taru-Taina kuvaa teoksissaan naisen elämää eri aikakausina ja Heli Väisänen pohtii teoksissaan ystävyyden merkitystä.
Heti näyttelytilan tuulikaapista löytyy korkeapolttoisesta savesta muovattuja herttaisia pikkunaisia, jotka ottavat aurinkoa uima-asuissaan.
Sisätiloissa on reliefejä sekä isompia ja pienempiä veistoksia sekä valmiiksi kehystettyjä grafiikantöitä.
– Naisteema syntyi aivan luonnostaan, vaikka emme mitään varsinaista teemaa näyttelylle etsineetkään, toteaa Heli Väisänen.
Nora on ollut vuorotteluvapaalla vuoden alusta lähtien, ja päivät ovat kuluneet muun muassa keramiikkatöitä tehden. Noran Kesäpesä-näyttelyn teokset ovatkin syntyneet melkein kaikki tämän kevään aikana.
Myös Heli Väisänen oli vuorotteluvapaalla pari vuotta sitten, minkä peruja ovat näyttelyn grafiikkateokset.
Taru-Taina Nora kertoo haaveilleensa keramiikan tekemisestä pienestä pitäen.
– Minulla oli lukiossa erittäin kannustava opettaja, ja kun tulin Raumalle opiskelemaan, änkesin heti Kerttu Horilan keramiikkaryhmään kansalaisopistoon, muistelee Nora.
Heli Väisänen osallistui 1997 Rauman opettajankoulutuslaitoksessa kuvaamataidon jatkokurssille. Siellä hän tapasi ensimmäisen kerran myös Taru-Tainan.
– Else Joutsi opetti keramiikkaa ja koin mielettömän hurahtamisen siihen. Olin tehnyt grafiikkaa epäsäännöllisen säännöllisesti ja ajattelin, että ne ovat kovin kaukana toisistaan. Sitten huomasin, että näin ei olekaan, Väisänen toteaa.
Kurssin jälkeen hän siirtyi heti opiskelemaan kansalaisopistoon Maija Kantasen keraamisen kuvanveiston ryhmään.
Väisänen ja Nora ovat molemmat Keramos ry:n jäseniä. Keramiikkaryhmä täyttää tänä vuonna 25 vuotta. Yhdistykseen kuuluu tätä nykyä 11 jäsentä.
Ryhmän käytössä oleva keramiikan polttouuni on sijoitettuna Freinetkoulun tiloihin. Ikää tällä uunivanhuksella on nelisenkymmentä vuotta, sillä se on kuvanveistäjä, keramiikkataiteilija Kerttu Horilan vanha uuni.
– Se on oikein hyvä ja toimiva uuni. Nyt siinä voidaan polttaa myös koulun oppilaiden keramiikkatöitä, sanoo Nora
Keramos toimi pitkään Kauppakadun loppupäässä sijaitsevassa vanhassa kivitalossa. Isokirkkokadun varteen ryhmä siirtyi kolme vuotta sitten.
– Tässä on aikoinaan ollut lääkäri Alhon vastaanotto. Monet tänne poikkeavat ihmiset ovatkin muistellet aikoja, jolloin he kävivät täällä lääkärissä, Väisänen nauraa.
Kirkon ja torin välissä sijaitseva näyttelytila on näkyvällä paikalla ja helposti turistienkin löydettävissä.
– Matkailijat ostavat mielellään etenkin pienempiä töitä, joita on helpompi kuljettaa kotiin, kertoo Nora.
Keväällä kerran
5.-18.5.2014
5.-18.5.2014
Tänään
15.5.-20.5.2012
